Maassa on rauha ja hallitusosapuolilla hyvä tahto: yhteisöverokiistaan lienee saatu ratkaisu, joka tyydyttää riittävästi kaikkia. Kaikki ovat ainakin yhtä mieltä siitä, että tarvitaan veroratkaisuja, jotka kannustavat työllisyyteen. Hyvä niin, ja me toivomme kaikki parasta.
On vain pakko todeta, etteivät verotusparannukset auta ahdinkoamme, jos sama hallitus käy vähän väliä Brysselissä vetelemässä kilpailukykyämme vessanpöntöstä alas. Mitä järkeä on parantaa sitä verotuksen keinoin, mutta tuhota saavutukset lainsäädännön keinoin?
On tosiaan katkeraa joutua epäreilun verotuksen uhriksi, mutta yhtä katkeraa on joutua sellaisen lainsäädännön kohteeksi, joka syrjii joka ikinen päivä. Siitä ei vain puhuta, koska asiantuntemus puuttuu.
Juuri nyt tämän vaalikauden kuumimpia ilmastokiistoja käydään ns. backloadingista, ja Suomen hallituksen kanta on perinteinen: suostumme teuraalle. Hallitus suostuu siihen, että komissio saa luvan vetää markkinoilta päästöoikeuksia. Tarkoitus on näin nostaa päästöoikeuksien hintaa, jota laman takia pidetään liian alhaisena. Näin nostetaan sähkönhintaa ja sitä myöten yritystemme kustannuksia. Laman aikana syödään siis kasvun eväitä. Nostetaan myös tavallisen kuluttajan sähkön hintaa. Vain sähköä tuottava Fortum ja kumppaninsa voivat olla iloisia.
Mutta ei se mitään, jos myös äiti Luonto ilahtuu.
Kurjinta on, ettei nykyisessä ilmastopolitiikassamme ole mitään mistä luonnon pitäisi iloita. Päästöt ovat kasvaneet noin 50 % Kioton sopimuksen aikana. Nykyinen Kioto2 ei laita niille mitään rajaa sekään, sillä EU:n rinnalla on ponnistelemassa vain 4 maata, ja sopimus kattaa alle 15 prosenttia globaaleista päästöistä.
Komissio korostaakin, että se haluaa pelastaa päästökaupan, etenkin nyt kun muut maat ovat sen sanojen mukaan kiinnostuneet samasta mekanismista. Tätä samaa lausetta on toistettu koko päästökaupan olemassaolon ajan, mutta se ei tarkoita, että me koskaan saisimme omalle päästökaupallemme kumppaneita. Ei ole edes mitään järkeä yhdistää päästökauppaa niiden välillä, joilla on päästövähennyskatto ja niiden joilla ei ole. Kriteerien tulisi olla yhtäläiset. Vasta silloin päästökaupassa olisi mieltä, jos järjestelmä olisi globaali ja jos tuotantoa kaikkialla maailmassa koskisivat samat säännöt.
Eurooppa on vähentänyt päästökaupan avulla teollisen tuotannon päästöjään, niin kuin pitikin. Mutta tiesittekö, että näiden kalliiden ilmastotoimien aikana päästöjä on sittenkin kasvatettu Euroopassa? Valtava raha on mennyt hukkaan, jos katsotaan kokonaisuutta. Kokonaisuus tarkoittaa sitä, että olisi otettava huomioon paitsi tuotannon myös kulutuksen päästöt. Me tuomme yhä enemmän tuotteita EU:n ulkopuolelta, ja kun niiden valmistamiseen käytetyt päästöt lasketaan mukaan, näemme että ilmastotoimemme ovat menneet hukkaan. Tämä käy ilmi kansainvälisen kaupan tilastoista. Olemme ulkoistaneet tuotantoamme. Vieneet saasteet muualle, tuoneet työttömyyttä tilalle.
Tähän politiikkaan hallituksemme on suostunut mukisematta. En näe mitään muuta selitystä kuin huutavan osaamisen ja asiantuntemuksen puutteen ilmastopolitiikan saralla. Sillä alueella osaaminen on ulkoistettu niille, jotka eivät suomalaisesta työllisyydestä tai kilpailukyvystä välitä.
Sama välinpitämättömyys koskee lehdistöä. Harva jaksaa ottaa selvää faktoista alueella, jossa konnan ja sankarin roolit jaettiin jo parikymmentä vuotta sitten. On helpompaa olla laiska ja uskoa kliseitä.
Vastaan suurimman poliittisen ryhmän backloading-kannasta europarlamentissa. Olemme päättäneet vastustaa sitä. Aiemmissa blogeissani olen selittänyt miksi. Suomi on yksi niitä maita, joka haluaa nostaa kustannuksia, sillä Ympäristöministeriö voitti Elinkeinoministeriön kannan hallituksessa. On sanomattakin selvää, että hävettää.
Ps. Tviittaaminen heilauttaa pörssikursseja, väittää Bloomberg avautumisestanitästä aiheesta Twitterissä. http://tinyurl.com/bv63kmq
