Taas jokin ikävä juoni EU:sta? Ei, mutta jos olosuhteitamme ei kunnolla ymmärretä, hyvä tarkoitus voi kääntyä tappioksemme. Musiikin tekijänoikeuksien hallinnoinnista ei saa veriä seisauttavaa blogia, mutta näistäkin on syytä informoida, jotta ongelmilta vältyttäisiin.
Taannoin vertasin Twitterissä meppien raportööri-tehtävää rintaliiveihin: “When MEPs report on a draft directive, it’s like being a bra: we must support it, improve its shape and point it in the right direction.” Lainsäädäntöehdotusta on siis tuettava, sen muotoa parannettava ja ohjattava oikeaan suuntaan. Samaa tekevät ne varjoraportöörit, jotka vastaavat yksittäisen poliittisen ryhmän kannasta.
Nyt tarvitaan kunnon tukea, jotta homma ei lässähtäisi.
Toimin varjoraportöörinä tekijänoikeusjärjestöjen yhteishallinnointia koskevassa direktiivissä teollisuus- ja tutkimusvaliokunnassa. Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että vastaan poliittisen ryhmäni kannasta Euroopan komission esittämään lainsäädäntöesitykseen, joka koskee oikeudenhaltijoiden eli artistien asioita hoitavien järjestöjen hallintoa. Suomessa näitä ovat Teosto, Gramex, Kopiosto, Kuvasto, Tuotos ja Sanasto.
Syy sääntelyn tarpeeseen on, että etenkin eteläeurooppalaisilla järjestöillä on ollut hallinnollisia ongelmia ja se, että nettimusiikki on mullistanut koko kentän: oikeuksia joudutaan nyt lisensioimaan useamman valtion alueella, mikä saattaa olla monimutkaista. Direktiiviehdotus pyrkii luomaan asianmukaisen oikeudellisen kehyksen alalle, joka on kulttuuriselta arvoltaan hyvin tärkeä. Artisteilla ei ole usein aikaa tai mahdollisuutta hallinnoida omia oikeuksiaan, ja järjestöt, joilla on riittävä kapasiteetti ja juridiset valmiudet artistien oikeuksien puolustamiseen ja ns. käyttäjien (iTunes, Spotify jne.) tilittämiseen, ovat elintärkeitä myös suomalaisen musiikkiteollisuuden tulevaisuudelle.
Ajatus yhteishallinnointijärjestöjen hallinnon parantamisesta on lähtökohtaisesti erittäin hyvä. Asiassa on kuitenkin suuri ylisääntelyn vaara ja niin sanottujen suhteellisuus- ja toissijaisuusperiaatteiden polkeminen. Suhteellisuusperiaatteen mukaan EU:n toimielimet eivät saa ylittää toiminnassaan sitä, mikä on tarpeen perussopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Toissijaisuus- eli subsidiariteettiperiaatteen piti varmistaa, että EU-tason päätökset tehdään mahdollisimman lähellä kansalaisia.
Suomessa tekijänoikeusjärjestöjä säätelee yhdistyslaki, ja kaikki listaamani järjestöt ovat niin sanottuja aatteellisia yhdistyksiä. Direktiiviehdotus antaisi EU-tason viranomaisten puuttua suomalaisten järjestöjen jäsenyysehtoihin ja yhdistyksen päivittäiseen hallinnointiin. Suomalaisissa järjestöissä yhdistysten korkeimpana päättävänä elimenä on yhdistyksen kokous, ja juoksevista asioista päättää hallitus. Direktiivi kuitenkin asettaisi erilaisia juoksevia tehtäviä yhdistyksen kokoukselle. Tämä olisi erittäin hankalaa suomalaiskäytännössä, jossa yhdistyksen kokous kokoontuu vain muutaman kerran vuodessa ja puheenjohtajakin vaihtuu yleensä joka kerta. Direktiivi puuttuisi myös tarpeettomasti yhdistysten johtoa koskeviin työlainsäädännöllisiin kysymyksiin.
Ikävintä on, että suomalaisen musiikin pääsy markkinoille vaarantuisi tämänhetkisen ehdotuksen myötä. Direktiiviluonnos ei koske kaupallisia tekijänoikeuksia hallinnoivia järjestöjä, vaikka niitä on jo paljon ja ne hoitavat samoja tehtäviä kuin aatteelliset yhdistykset. Kun ne saavat toimia ilman direktiivin sitoumuksia, on vaarana kilpailun vääristyminen. Kaikki suomalaiset organisaatiot kuuluvat direktiivin soveltamisalaan, ja ne joutuisivat siis huonompaan asemaan suhteessa kaupallisiin järjestöihin. Toinen samankaltainen ongelma on, että ehdotus ei koske EU:n ulkopuolelle sijoittuneita järjestöjä, jotka tarjoavat palveluitaan unionin alueella.
Direktiiviehdotuksen keskeisenä ajatuksena on, että usean EU-maan lisensoinnissa otettaisiin käyttöön niin sanottu eurooppalainen lisensointipassi. Siinä määrätään tiedonhallintaa, lupien hallintaa ja korvausten laskutusta koskevat suorituskykyvaatimukset, joiden perusteella useamman maan kattava lupa voidaan myöntää. Nämä korkeat kriteerit saavat aikaan keskittymiä eli hubeja, koska kaikilla eurooppalaisilla järjestöillä ei ole mahdollisuutta hakeutua passijärjestöiksi. Keskittymät edustaisivat siten pienempiä järjestöjä.
Tasovaatimukset eivät ole kuitenkaan selviä, ja ne saattavat vaarantaa pienten suomalaisten järjestöjen pääsyn markkinoille, jos vaatimukset ovat investointina liian suuria pienille organisaatioille. Suomalaisten musiikintekijöiden ja suomalaisten musiikkia käyttävien yritysten kannalta tilanne hankaloituu. Uhkana on näin EU:n perussopimuksissakin taatun kulttuurisen ja kielellisen moninaisuuden häviäminen, kun pienempien järjestöjen kokoelmat eivät pääse markkinoille..
Direktiivin varjoraportöörinä yritänkin nyt mobilisoida Suomen ja muiden samankaltaisten maiden edustajat tekemään tarvittavat muutosehdotukset komission esitykseen, jotta kotimainen musiikki pääsisi oikeuksiinsa EU-markkinoilla.
