Oliko otsikossa lyöntivirhe? Ei ollut – virhe on vakavampi. Juuri kun päästiin rikkidirektiivistä, suomalaisille on tulossa uusi lisälasku Brysselistä. Samalla poliittiseen puheenparteen on saatu uusi sana, ns. backloading eli takapainottaminen. Mitään hyötyä siitä en uskalla luvata. Yritän nyt kertoa uudesta päästökauppadirektiivin lisäosasta, jossa toimin ryhmäni raportöörinä.
Paljon puhutusta rikkidirektiivistä kohuttiin asiantuntijapiireissä vuosikausia, mutta julkiseen keskusteluun se nousi vasta, kun oli oikeastaan liian myöhä. Toivottavasti nyt käy toisin, sillä komission uusi esitys päästökaupan kiristämisestä tietää rikkidirektiivin kaltaista lisälaskua Suomelle. Raskaiden talousennusteiden edessä siihen ei ole varaa.
Viime viikolla uutisoitiin Suomen viennin romahtamisesta ja kauppataseen alijäämäisyydestä, ja taantuman ennakoidaan jatkuvan. Nyt toivon, että kansalaiset seuraavat ja valvovat, mihin Suomen hallitus sitoutuu takapainottamisen kanssa. Tiedän, että tästä TEM ja YM ovat vääntäneet kättä.
Kyse on siitä, annetaanko komissiolle valtuudet viedä merkittävä osa päästöoikeuksia pois markkinoilta uudella päästökauppajaksolla 2013-2020. Komissio lupaa antaa ne takaisin päästökauppakauden lopussa, mutta samalla julkisuuteen on vuotanut tieto, että varsinainen tavoite on ns. set-aside, oikeuksien sivuunlaittaminen eli tavoitteen pysyvä kiristäminen. Kummassakin tapauksessa seurauksena on tuntuva sähkön hinnan nousu, jonka maksavat niin tavalliset kuluttajat kuin yrityksetkin.
Syynä komission suunnitelmiin on se tosiseikka, että päästöoikeuksien tämänhetkinen markkinahinta on alhainen. Komission mielestä kahdeksan euron paikkeilla pyörivä hinta on niin mitätön, ettei se anna kunnollista kannustinta ympäristöinvestointeihin. Syy polkuhintaan on luonnollinen: talouslaman aikana päästöoikeuksista on ylitarjontaa, kun eurooppalainen tuotanto on hyytynyt eikä uskalleta investoida. Oikeuksien poisottamisella komissio vähentäisi tarjontaa, mikä nostaisi päästöoikeuksien ja sitä myöten sähkön hintaa.
Komissio on ollut ylpeä päästökaupasta, tuosta markkinamekanismista, jonka avulla EU selviytyy itselleen asettamistaan päästövähennystavoitteista. Markkinoilla olevia päästöoikeuksia vähennetään lineaarisesti päästövähennystavoitteen mukaan, ja tulos on automaattinen. Markkinoihin kuuluu heilahtelu. Nyt kun lama on hoitanut päästöjen vähenemisen, markkinamekanismi ei enää kelpaakaan komissiolle. Erityisesti se ei kelpaa Fortumin kaltaisille pörssisähköä tuottaville yrityksille, joiden ennen niin tuottoisa rahasampo käy totuttua heikommin. Toisekseen se ei kelpaa vihreille, joiden mielestä päästöjen vähentämisen pitää olla tuskallista.
Minä pidän aikeita suuren luokan hölmöytenä. En ole koskaan ollut mikään päästökaupan ihailija, mutta vielä typerämpää on tulla väliin ja luoda täysin ennustamaton ilmapiiri, jossa lainsäätäjä antaa ymmärtää, että se voi milloin tahansa tulla ja muuttaa kuviot. Eiväthän päästömarkkinat toimineet huonosti hinnan pudotessa alas; niin pitikin käydä – kyseessä oli laman luonnollinen seuraus. Yritys muuttaa markkinamekanismia keinotekoisesti on epälooginen ja kaikkia osapuolia halveksiva. Nyt ratkaistaan ongelmia uudella ongelmalla, ja jo aiheesta puhuminen on vahingoittanut talouskriisin kanssa kamppailevaa eurooppalaista investointi-ilmapiiriä.
Aihe on monimutkainen niin kuin on koko päästökauppakin. Olen valmis keskustelemaan yksityiskohtaisemmin asiasta, koska väännän joka tapauksessa sen kanssa nyt lähikuukaudet. Tiivistän kuitenkin tähän:
Ilmastopolitiikan ennustettavuus ei voi syntyä tietynhetkisistä päästöoikeuksien hinnoista. Sen täytyy tulla pitkän aikavälin suunnittelusta, siitä että tiedämme vähennystavoitteemme vuoteen 2050 mennessä. Sen tiedon kanssa pitää elää ja sen mukaan investoida. Kaikenlainen mekanismien keinotekoinen sörkkiminen on vahingollinen signaali markkinoille.
Euroopan talous yskii nyt todella pahasti. Yritys nostaa sähkön hintaa juuri nyt on epäreilua ja se vie työpaikkoja entisestään. Pahalta se tuntuu etenkin siksi, ettei nyt kyse ole ilmastotavoitteesta vaan halusta pelastaa päästökaupan maine. Hinta on liian kova.
