Isoja poliittisia kysymyksiä

”Isona minusta tulee sekakäyttäjä”
HelsinkiMission uusi kampanja Pelastakaa sukupolvi yllätti minutkin, kyseisen järjestön valtuuskunnan jäsenen. En yhtään osannut arvata, mitä mainostettiin, kun näin julisteessa itkusilmäisen paitaressun aikeet.

Mutta mainoshan oli tehokas ja viesti selvä. Se oli vetoomus auttaa lapsiperheitä. Suomessa huostaanottoja on ennätysmäärä. Nyt haastetaan ottamaan osaa kansanliikkeeseen, jossa haetaan tukihenkilöitä lapsiperheiden yksinäiseen arkeen.

Kampanjan takana ovat mainostoimisto Folk sekä kokoomuslainen kaupunginvaltuutettu ja paremmin HelsinkiMission toimitusjohtajana tunnettu Olli Valtonen. Tänä syksynä Valtonen jättää kaupunginvaltuuston. Miehen politiikkaan ja Kokoomukseen mukaan houkutelleena minun oli pakko kysyä, pettyikö hän johonkin.

Syy ei ollut onneksi puolueessa. Valtuustoon hän tunnusti sen sijaan kahdeksassa vuodessa turhautuneensa. ”Huomasin, että vihaan niitä kuuden tunnin kokouksia, joissa kukaan ei kuuntele toistaan ja jossa ei synny keskustelua tai vuorovaikutusta. Suurin osa edustajista on erikoistunut detaljikysymyksiin. Isoista linjoista ei käydä perusteellista keskustelua, vaikka siellä jos missä niistä pitäisi keskustella”, Valtonen sanoi.

Yksi tällainen kysymys, iso linja, liittyy siihen mitä me voimme odottaa yhteiskunnalta. Ja mitä emme.

Olli otti esimerkin Suomesta maailman laitosvaltaisimpana lastensuojelumaana. Hän pitää traagisena virheenä sitä, että meillä on keskitytty viranomaistoimin toteutettuihin korjaaviin toimiin niin täysin, että ennaltaehkäisevä verkosto on jäänyt rakentamatta. Vapaaehtoista kansalaistoimintaa tarvitaan nyt lakisääteisen toiminnan tueksi ja täydennykseksi. HelsinkiMissio järjestää yhteistyössä Helsingin kaupungin sosiaaliviraston kanssa projektin, jossa yhdistetään tahojen parhaat puolet toimimalla niiden välimaastossa. Idea on nerokas, kaikki hyötyvät.

Mutta voin vain arvata loput. Joillekin tämä ratkaisu ei tule kelpaamaan. Samoista syistä kuin presidentti Sauli Niinistön nuorten syrjäytymisen vastaisen työryhmän ideoita arvosteltiin. Saako vapaaehtoistyöllä ja inhimillisellä hyvyydellä paikata ja täydentää avun tarvetta, ilman että joku alkaa kirkua yhteiskunnan laiminlyövän tehtäviään?

Mitä suurimmassa määrin tämä on poliittinen kysymys.

Laitosvaltaisuutta edustava sosialidemokratia lähtee siitä olettamuksesta, että asialla täytyy aina olla palkattu henkilökunta. Me Kokoomuksessa olemme tajunneet aikoja sitten, että resurssit eivät riitä sen enempää vanhustenhoidossa kuin lastenhuollossakaan. Ellemme sitten halua kasvattaa tulevien sukupolvien velkaa entisestään.

Mutta on kyse muustakin kuin laskutaidosta. Miksi asettaa vastakkain kansalaistoiminta ja yhteiskunnan sosiaaliturva, kun niissä on kyse eri asioista? Me tarvitsemme molempia.

Yhteiskunta voi olla ja sen tulee olla oikeudenmukainen, mutta se ei voi rakastaa. Siihen sen syli on liian kylmä ja kädet liian lyhyet. Hyvää politiikkaa on tajuta tämä ja vahvistaa välittämisen rakenteita yhteiskunnassa, raivata mahdollisuuksia kohtaamiselle ja rakkaudelle, mahtavalle voimalle, joka antaa elämään mielen ja tarkoituksen. Vastakkainasettelun aika saisi olla jo ohi.

Share Button

8 kommenttia artikkeliin “Isoja poliittisia kysymyksiä

  1. Näinhän se menee:

    ”Me Kokoomuksessa olemme tajunneet aikoja sitten, että resurssit eivät riitä sen enempää vanhustenhoidossa kuin lastenhuollossakaan. Ellemme sitten halua kasvattaa tulevien sukupolvien velkaa entisestään.”

    Valitettavasti se perustyö, jolla vanhukset hoidetaan oikeasti kunnolla ja millä rahoitetaan se, että nuorilla on väylät saada apua, rahoitetaan verovaroin. Se tarkoittaa sitä, että me maksamme veroja. Argumentti, joka väittää sen vähentävän kilpailukykyä on korni.

    Oikea kysymys olisi, haluammeko me ylläpitää hyvinvointiyhteiskuntaa vai emme. Tämä tarkoittaa ERK:n luettelemien asioiden sivistynyttä hoitamista.

    Jos maksan veroja 30 % tai 32 %, ei se muuta mitään muuta kuin sen, että asiat ehkä hoidetaan inhimillisesti ja oikeudenmukaisesti. En tee sen vähemmän tai enemmän töitä. Tilistäni vaan lähtee hieman enemmän veroihin. En muuta ulkomaille tai jää tänne sen takia.

    Jos tienaisin 50.000 eur vuodessa, yksi prosenttiyksikkö lisää veroja olisi 42 eur kuukaudessa. Hei – muutan Sveitsiin…

    Kun kysytään kansalaisilta haluavatko he maksaa enemmän veroja, jos vastaavasti vanhustenhoito ja terveydenhoito saadaan kuntoon, vastaus on aina ylivoimaisella enemmistöllä, että kyllä.

    Olen yrittäjä. Tähän mennessä yhteisövero on ollut 26-28 %, nyt se on 24,5 %. En muuta yritystäni Sveitsiin.

    Pääomavero nousi 30 %:iin, koskee mahdollisia osinkojani. En muuta Sveitsiin.

    Kokoomus ja sen tytäryhtiö, ”Töölön tätien” Veronmaksajain keskusliitto ry, kääntää tämän asian aina nurinkurin. Jos yhteisiä asiota yritetään hoitaa verovaroin, kilpailukyky laskee.

    Miksi maksamme veroja? Mihin niitä tarvitaan? Mitä niillä hoidetaan? -kysymykset ohitetaan tyylikkäästi. Onko se niin vaarallista lähteä pohtimaan asiaa siltä kannalta?

    Nenäpäivänä,

    Kari

  2. Paluuviite: Mario
  3. Paluuviite: clifton
  4. Paluuviite: julius
  5. Paluuviite: carlos
  6. Paluuviite: Rex
  7. Paluuviite: miguel
  8. Paluuviite: Cameron

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *