Komissio on oikeassa tehdessään pitkän linjan suunnitelmia, jotta EU:lla oikeasti olisi kilpailukykyinen vähähiilinen talous vuonna 2050. Kuitenkin tuntuu oudolta, että monet tavoitteet, joita komissio on esittänyt ja joita jotkut kollegani tukevat, tekevät EU:lle juuri päinvastoin, etenkin kun otamme huomioon maailmanlaajuiset realiteetit. Kaikissa toimissamme tulisi ensisijaisesti tarkastella, mitä kansainvälisessä ilmastopolitiikassa tapahtuu: jos nyt päätämme yksipuolisista toimista jopa 95 prosentin päästöleikkauksien tekemiseksi sitomatta toimiamme kansainväliseen ilmastosopimukseen ja vastaaviin päästöleikkauksiin kolmansissa maissa, tulemme tilanteeseen, josta kilpailukyky on kaukana.
Ilmastopolitiikkamme aiheuttamat oireet ovat jo nähtävissä niin taloudessa kuin työllisyystilanteessamme ilman todellisia ympäristöhyötyjä. Pitkällä tähtäimellä ei tule lukittautua jo nyt kalliisiin menetelmiin ja laskea suunnitelmaamme pohjautuen niihin, vaan pikemminkin pyrkiä luomaan teollisuudellemme toimintaympäristö, joka kannustaa investoimaan ja innovoimaan tehokkaampaa teknologiaa. Yksipuoliset lisävelvoitteet eivät ole kannustamista, kun huomioimme päästöjemme olevan maailmanlaajuisesti noin 11 %; ne tukahduttavat taloutemme. Siksi käsittelemässämme mietinnössä olen huolestunut halusta keinotekoisesti puuttua päästökauppaan ja poliittisesti manipuloida päästöoikeuksien hintaa. Kyseessä olisi erittäin vaarallinen toimenpide, joka veisi pohjan teollisuudeltamme pystyä mitenkään suunnittelemaan toimiaan luomassamme ilmastopoliittisessa ympäristössä, eikä se varmasti kannusta teknologioiden kehittämiseen.
Päästökauppa toimii tavoitteensa mukaisesti päästöjen vähentämisessä. Tiukentuvan päästökaton avulla päästöt vähentyvät suunnitellusti ja markkinaehtoisesti hinta määräytyy kunkin taloudellisen tilanteen mukaan. Uuteen, tehokkaampaan teknologiaan siirtymisen kannustimet luodaan tarjoamalla mahdollisuus innovointiin, ei poistamalla sitä nyöriä kiristämällä.
