Arvoisa puhemies, äänestin juuri arvostamani kollegan Haglundin mietintöä vastaan, mutta niin teki hänkin ja suuri osa kollegoistani. EU:n kalastussopimuksen jatkaminen Marokon kanssa olisi kestämätöntä, ei vain kalakantojen kannalta, vaan myös niin taloudellisesti kuin ihmisoikeuksien vuoksi. Tähän lopputulokseen tuli myös komission teettämä arviointiraportti. Toki ymmärrän joitain Välimeren maiden kollegojani, joiden maiden kalastuselinkeinolla on asiassa taloudellinen intressi, mutta silti kaikki faktat puhuvat sopimusta vastaan. Tämän ovat myös parlamentin sekä budjetti- että kehitysvaliokunta lausunnoissaan todenneet.
Sopimus Marokon kanssa on taloudellisesti toiseksi suurin (36,1 miljoonaa euroa vuodessa), joka EU:lla on. Arviointiraportissaan komissio totesi muun muassa, että tämä sopimus on EU:n kaikista kauppasopimuksista taloudellisesti huonoin, saamme vain noin 65 senttiä jokaisesta sijoitetusta eurosta takaisin. Kalakannat ovat myös joko ylikalastettuja tai täysin kalastettuja. Sopimus on lisäksi käytännössä kansainvälisen lain vastainen johtuen siitä, että Länsi-Saharan sahrawi-kansa ei hyödy sopimuksesta yhtään, vaikkakin kyseessä on heidän aluevetensä pikemmin kuin Marokon, jolla ei olisi oikeuksia luonnonvaroja näin hyödyntää.
Korostan kuitenkin, että äänestäessäni mietintöä vastaan en äänestä Marokkoa vastaan. EU:n ja Marokon yhteistyö itsessään on tärkeää ja sitä harjoitetaan naapuruuspolitiikan kautta niin kuin kuuluukin. Tässä on ennemmin kyse vain kalastussopimuksesta ja meidän velvollisuudestamme tarkastella sopimuksen kestävän kehityksen mukaisuutta.
