Hallituspohjaa rakennetaan tätä kolumnia kirjoitettaessa, ja lehden ilmestymispäivänä todennäköisesti tiedetään se, mitä minä en tiennyt. Lähden nyt kuitenkin siitä demokratian kannalta luonnollisimmalta ratkaisusta, että kolme voitokkainta pääsevät sopuun yhteisestä linjasta.
Perussuomalaisia tarvitaan sinne paristakin syystä. Voitto on ilmeinen syy. Toinen on mielenkiintoisempi. Eräs ystäväni totesi, että kaikki puolueet tavoittelevat moraalista hyvää; eetoksen kaipaava ääni kuuluu vahvana niiden ohjelmajulistuksissa, olkoonkin että käsitykset hyvästä eroavat. Mutta onko hyvyyden kaipausta persuilla, hän kysyi. Minä jäin tosissani miettimään. Soinilla se kyllä on, mutta entä tämä nopeasti ympärille kasvanut lauma? Miksi siitä tulee mieleen pikemminkin kostonhenki, kauna ja ”nyt riitti”-uhoaminen? Mikä on se oma, positiivinen viesti suomalaisille? Vain vastuuseen sitouttamalla sen saa selville.
Kolmen suuren hallituspohjan vaikeuksista on puhuttu tarpeeksi. On aika keskittyä niihin vahvuuksiin, joita kokoonpanolla voisi olla. Sinipunaniskahallitus voisi tarjota oivallisen yhdistelmän vaikeita aikoja varten.
Tunnustetaan faktat. Tilanne on vakava. Periaatteessa kilpailukykyinen ja koulutettu maa on hätätilassa, sillä tänne ei investoida. Teollisuutemme vankimmista tukipilareista Nokiasta ja paperiteollisuudesta uhkaa tulla laskevan auringon toimialoja.
Velkaantumisemme aste on pelottava, ja jos jatkamme sitä yhä, päädymme itsekin Kreikan ja Portugalin teille.
Ei ole epäilystäkään siitä, mikä on hallituksen tärkein tehtävä. Se on huolehtia, että Suomessa on työpaikkoja. Vain työllä voidaan pitää huolta heikoimmista. Tässä yhdistyvät niin persujen, demareiden kuin kokkareidenkin intressit.
Yhteinen tahtotila on helpoimmin löydettävissä energia- ja ilmastopolitiikan puolelta. Tuleva hallituskokoonpano voi antaa historiallisen mahdollisuuden korjata viime vuosien virheitä ja muuttaa kurssia terveempään suuntaan. Muutos on välttämätön, ja virheiden korjaaminen on mahdollista, kun kahdesta ongelmallisesta hallituskumppanista ilmeisesti päästään irti. Vihreiden byrokraattinen ja talouskasvun vastainen ilmastopuritanismi ja Keskustan energiapoliittinen iltalypsy ovat olleet kallis yhdistelmä. Se on tuottanut järjetöntä ja kallista energiapolitiikkaa. Tehtyjen toimien kalleus ja samanaikaiset ympäristövahingot ilmanlaadun heikkenemisen ja hiilivuodon muodossa tulisi herättää kysymään, onko tässä ollut järkeä.
Tekstini on rankkaa, mutta ajatkin ovat. Vihreät vastaisivat, että nyt luodaan tilaa uudelle, toisenlaiselle kasvulle. Mutta kummallista kyllä, eipä vaan luoda. Jopa tuulivoimakomponenttien valmistamista, sitä mille tällä kaikella piti antaa mahdollisuus, on siirretty EU:n ulkopuolelle Turkkiin, koska meillä korkea sähkönhinta tekee valmistuksen liian kalliiksi. Kallis sähkönhinta taas oli vihreän politiikan tavoite.
Uuden hallituksen tulee pyrkiä linjanmuutokseen myös eurooppalaisella tasolla; aika on siihen kypsä. Kalliisiin ja tehottomiin sormiharjoituksiin ei ole enää varaa; ei luonnon eikä hyvinvoinnin puolesta.
