Kirjallisesti vastattava kysymys E-8702/2010
komissiolle
työjärjestyksen 117 artikla
Eija-Riitta Korhola (PPE) ja Ville Itälä (PPE)
Aihe:Lannoitteiden kadmiumpitoisuusrajat EU:ssa
Yksi EU:n pitkäjaksoisimpia ympäristölainsäädäntöhankkeita, eli lannoitteiden yhtenäiset kadmiumpitoisuusrajat, jakaa jäsenvaltioiden mielipiteet pitkälti valtioiden sijainnin perusteella. Liittyessään EU:hun vuonna 1995 Suomi, Ruotsi ja Itävalta saivat poikkeusluvalla säilyttää muita EU-maita tiukemmat kadmiumpitoisuusrajat. Syynä tähän on yleinen pyrkimys rajoittaa kadmiumin ja sen yhdisteiden käyttöä niiden suuren myrkyllisyyden vuoksi samoin kuin perinteet maatalouden hoidossa. Suomen osalta poikkeusoikeus päättyi 31.12.2005, jolloin Suomi pyysi komissiota jatkamaan oikeuden voimassaoloa. Komissio teki 3.1.2006 päätöksen jatkaa Suomen saamaa poikkeuslupaa, ja poikkeus on nyt voimassa siihen saakka, kun Euroopan yhteisön tasolla sovelletaan lannoitteiden kadmiumpitoisuutta koskevia yhdenmukaisia toimenpiteitä.
Vuonna 2003 komissio valmisteli asetusta, jolla olisi kolmivaiheisesti alennettu kadmiumpitoisuuksia huomattavasti senhetkisestä tilanteesta suurimmassa osassa EU-maita ja saatettu maat samanvertaiseen asemaan. Etelä-Euroopan valtiot ja EU:n suurimmat lannoitetuottajat pitivät komission suunnitelmia kuitenkin uhkana omalle lannoitetuotannolleen, ja samoin päätöksellä olisi ollut mittavat negatiiviset vaikutukset EU:n suurimpiin fosfaatintoimittajamaihin Pohjois-Afrikassa, joiden fosfaatti sisältää runsaasti kadmiumia. Ehdotusta vastustettiin mm. vetoamalla puhdistusteknologian puuttumiseen ja siihen, että päätös käytännössä antaisi monopoliaseman tietyille venäläisille tuottajille, joiden käyttämä maaperä on puhdasta kadmiumista ja muista raskasmetalleista. Samalla työpaikkojen menetys EU:n sisällä ja etenkin Etelä-Euroopassa olisi ollut merkittävää. EU:n sisältä on kuitenkin löydetty alueita, joissa fosfaatti on puhdasta, esimerkiksi Suomen Soklissa. Suomalainen europarlamentaarikko Samuli Pohjamo teki aiheesta kysymyksen E 2164/03, jonka vastauksessa komissio lupasi laatia aihetta koskevan asetuksen – kuitenkaan ilmeisesti siinä onnistumatta.
Onko komissio seurannut tilannetta vuoden 2003 jälkeen ja konsultoinut osapuolia yhteisten kadmiumpitoisuusrajojen mahdollistamiseksi lähitulevaisuudessa? Onko komissio tehnyt laskelmia mahdollisten ympäristöhyötyjen, EU-työllisyysvaikutusten, kauppasuhteiden kolmansiin maihin ja muiden mahdollisten vaikutusten arvioimiseksi, ja mitkä ovat johtopäätökset nykytilanteessa? Mitkä ovat painavimmat syyt, jos yhteisiä pitoisuusrajoja ei tulla lähitulevaisuudessa asettamaan?
E-8702/10FI
Antonio Tajanin
komission puolesta antama vastaus
(16.12.2010)
Komissio jatkaa työskentelyä fosfaattilannoitteiden kadmiumpitoisuusrajojen yhtenäistämiseksi, ja se on jo kerännyt tietoa eri vaihtoehtojen vaikutustenarvionnin valmistelua varten. Arvioinnissa tarkastellaan muun muassa ympäristölle mahdollisesti koituvia hyötyjä sekä vaikutuksia kolmansien maiden kanssa käytävään kauppaan. Asiassa on kuultu monia eri sidosryhmiä, kuten jäsenvaltioita, lannoitteiden tuottajia, valtiosta riippumattomia järjestöjä ja fosfaattia vievien kolmansien maiden järjestöjä.
Lannoitteissa olevan kadmiumin aiheuttamista vaaroista on kuitenkin kansainvälisellä tasolla erimielisyyttä, ja erimielisyydet on saatava ratkaistua.
Erityisesti Maailman terveysjärjestön (WHO) ja Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) yhteinen elintarvikelisäaineita käsittelevä asiantuntijakomitea (JECFA) on hiljattain vahvistanut korkeimmaksi siedettäväksi kuukausisaanniksi (PTMI) 25 µg/kg painokiloa kohti, mikä on enemmän kuin Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) vahvistama siedettävä viikkosaanti (TWI) 2,5 µg/kg painokiloa kohti. Muunnettaessa JECFAn vahvistama korkein siedettävä kuukausisaanti viikkosaanniksi, jotta näitä kahta arvoa voidaan vertailla, tulokseksi saadaan noin kaksinkertainen ero.
Näin ollen myös johtopäätökset ihmisten kadmiumille altistumisesta eroavat toisistaan. JECFAn mukaan kuluttajat, joiden altistuminen on erityisen suurta, ja erikoisruokavaliota noudattavat alaryhmät (kuten kasvissyöjät) eivät saa korkeimpaa siedettävää kuukausisaantia ylittävää määrää, kun taas EFSAn mukaan kasvissyöjien, lasten, tupakoitsijoiden ja erittäin saastuneilla alueilla asuvien ihmisten siedettävän viikkosaannin raja voi ylittyä noin kaksinkertaisesti.
Komission on tarpeen ymmärtää, miksi nämä kaksi hiljattain tehtyä riskinarviointia eroavat toisistaan, ennen kuin se viimeistelee vaikutustenarvioinnin ja valmistelee tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksen. Komissio on pyytänyt EFSA:ta arvioimaan JECFA:n riskinarvioinnin perusteella uudelleen kadmiumin siedettävän viikkosaannin rajan, jonka Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen alainen elintarvikeketjun vierasaineita käsittelevä tiedelautakunta asetti vuonna 2009. EFSAn lausunnon on määrä olla saatavilla joulukuussa 2010.
