Opettaja puhuu lapsille koululuokassa päästöjen vähentämisestä ja kysyy, kuka lähtee mukaan hiilijalanjäljen pienentämiseen – vaikkapa vaihtamalla lamppunsa energiansäästölampuksi tai käyttämällä lomalla lennon sijasta junaa. Vain kaksi ei viittaa. Ei mitään paineita, sanoo opettaja – mutta painaa hetken päästä nappulaa, joka räjäyttää nämä kaksi halutonta. Verinen liha roiskuu.
Sama toistuu firmassa, jonka pomo muistuttaa työntekijöitä päästövähennyksistä. Kolme ei innostu. ”Cool, there’s no problem, your choice.” Nämä räjäytetään. Kuten jalkapallokentälläkin, ja studiossa. Kyse on kampanjasta 1010global.org, jossa ihmisiä haastetaan vähentämään päästöjään kymmenellä prosentilla tänä vuonna. Kampanjavideo, jonka käsikirjoittaja on ollut mm. Notting Hill –elokuvan takana, julkistettiin perjantaina ja se on saanut rahallista tukea maan hallitukselta.
Tunnuslause on No pressure, ei paineita ja se toistetaan joka räjäytyksellä. Videota puolustellaan ilmastonmuutoksen aiheuttamilla henkilövahingoilla: ”Me tapoimme siinä 5 ihmistä – se on pikkujuttu verrattuna niihin 300 000 ihmiseen, jotka kuolevat joka vuosi ilmastonmuutoksen vuoksi.” Eilen video vedettiin takaisin anteeksipyyntöjen kera, samalla kun tekijät valittelivat, ettei heidän huumorinsa tullut kaikkien taholta ymmärretyksi.
Se ei ole ihme. Video edustaa tyypillistä totalitarismia ja ekofasismia. Yksi tulkinta maailman ongelmista – ilmastonmuutos – on nostettu keskeiseksi rajanvetäjäksi, johon suhtautuminen ratkaisee, ansaitseeko ihminen elää vai kuolla.
Koko videon tulkinta on mielivaltaista. Yksi ympäristöteko, energiansäästölamppu, on siitä hyvä esimerkki – kun aikaa kuluu hieman lisää, veikkaan, että koko tuote nimetään klassiseksi ympäristömokaksi. Siitä kieltäytyjä ansaitsi nyt kuitenkin kuolla. Kuolema on raaka ja tunteeton, menetettyjä ei surra.
Omituisena voidaan pitää myös esitettyä perustelua, jonka mukaan ilmastonmuutos tappaa jo nyt 300 000 ihmistä vuosittain. Sille ei ole minkäänlaista tieteellistä näyttöä; esimerkiksi IPCC ei ole esittänyt mitään tällaisia arvioita nykytilanteesta. Ilmeisesti ilmastoliioittelulle ei ole olemassa minkäänlaisia moraalisia pidäkkeitä. Vakavien ympäristöongelmien kannalta asiaton liioittelu merkitsee aina tappiota.
Sellaisenaan ajattelu ei millään lailla poikkea niistä ihmiskunnan fasistisista, kommunistisista tai mistä tahansa muista totalitaristisista järjestelmistä, joiden perusteella miljoonia on tapettu. Niihinkin on aina sisällytetty moraalinen perustelu: toimimalla ja uskomalla toisin vaarannat yhteisen edun ja turvallisuuden.
Tällainenko olisi sitten se maailma, joka olisi pelastettava? Se panee miettimään.
