Arvoisa puhemies, Filosofi Schopenhauer neuvoi, että on käytettävä tavallisia sanoja ja sanottava epätavallisia asioita. Moni, etenkin poliitikko ja lainsäätäjä tekee juuri toisin päin – ja todennäköisesti huomaamattaan. Juuri tästä syystä lainsäädäntökäytännön jatkuva tarkastelu ja parantaminen ovat alati Euroopan unionin kriittinen piste. Äänestin Geringerin parempaa lainsäädäntöä koskevan mietinnön puolesta, koska se nostaa esille merkittäviä seikkoja lainsäädännön kehittämiseksi. Ensinnäkin parlamentin tulee muistaa sen oma vastuu: turhan usein EU-lainsäätäjän huomionkipeys on johtanut siihen, että toimiva direktiivi on uuvutettu parlamenttikäsittelyssä yksityiskohtaisilla tarkistuksilla.
Schopenhauerin ohjeen mukaan yksinkertainen ja läpinäkyvä lainsäädäntö ei tarkoita sisällöltään vähäisempää; monimutkaisuus ja kasuismi ovat monesti tapa peittää ajatuksen puute. Toiseksi nostan esille lainsäädännön vaikutusten arvioinnin. Muutamat merkittävät lainsäädäntöaloitteet kuten päästökauppadirektiivin historia osoittivat, että vaikutusten arvioinnissa on vakavia puutteita. Erityisesti ympäristölainsäädännön laatimisessa on oltava tarkkana: yhtäällä ratkaistu ongelma voi luoda uuden ongelman toisaalle.
Kuten päätöslauselmassa vaaditaan, objektiivista arviointia varten komission on säännöllisesti ja kattavasti kuultava sidosryhmiä. Pidän erityisen tervetulleena komission sisäisessä ohjeessaan lanseeraamaa pk-yritystestiä. Kolmanneksi on syytä huomata, että hallinnollisten rasitusten keventämiseksi ratkaisevassa asemassa ovat usein kansalliset viranomaiset. Tulen maasta, jossa virkakoneiston tunnontarkkuus säädösten soveltamisessa johtaa usein ylimääräiseen rasitukseen. Tässä jäsenvaltioiden vastuuta ei voi sivuuttaa.
