Arvoisa Puhemies,
Lämpimät kiitokset kollega Vidal-Quadrasille hyvin tehdystä työstä. Halusimme sitä tai emme, Eurooppa käy kasvavassa määrin kaasulla, ja tuon kaasun meille toimittaa Venäjä. Siksi ei riitä, että EU:n suhde kaasun toimittajaan on kunnossa; tarvitaan myös EU:n sisäisen infrastruktuurin ja lainsäädännön mukauttamista niin, että olemme varautuneet meistä itsestämme johtumattomiin kriisitilanteisiin. Jäsenvaltioiden on määritettävä kaikkien markkinatoimijoiden tehtävät ja vastuualueet toimitusvarmuuden takaamisessa. Lähihistoria osoittaa, että tähän on tarvetta.
Euroopan riippuvuus EU:n ulkopuolisten alueiden kaasuntuonnista on huolestuttavalla tasolla. Yli 40 prosenttia Euroopan maakaasunkulutuksesta katetaan nykyään tuonnilla ja ennusteiden mukaan EU:n riippuvuus kaasun tuonnista voi kasvaa 70 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Siitä seuraa sekä taloudellista että poliittista riippuvuutta, mikä ei ole terveellistä. Tulevaisuudessa tilannetta voi lieventää nesteytetty maakaasu, jonka hinta on pudonnut, ja myös uusi liuskekaasu, shale gas, jota on löydetty eri puolilta maailmaa, myös Puolasta. Nämä toivottavasti parantavat toimitusvarmuutta ja monipuolistavat hankintavaihtoehtoja, samoin kuin tehokkaan uusiutuvan energian kehittäminen.
Taannoiset kiistat Venäjän ja naapurimaiden välillä osoittivat, kuinka heikoissa kantimissa sisäinen toimitusvarmuutemme oli. Siksi konkreettiset toimet, kuten kaasun kulun varmistaminen myös vastakkaiseen suuntaan jäsenvaltioiden välillä, tai solidaarisuusperiaatteen mukaisesti huolehtiminen siitä, että omista varannoista riittää myös naapurille kriisitilanteissa, on tärkeää. Samoin se, että jäsenmaiden erilaiset olot tiedostetaan ja tunnustetaan.
