Mätäkuun mediahässäkkään ei tarvita paljon.
Parisen viikkoa sitten kirjoitin tälle palstalle blogin ydinvoiman tavallisimmista vasta-argumenteista. Aihe oli paitsi ajankohtainen, myös omakohtainen: tuon energiamuodon vastaväitteitä oli helppoa analysoida, sillä ne ovat olleet joskus muinoin myös omiani. Niinpä minun ei tarvinnut kuin kaivella muistiani, ja tekstiä syntyi.
Blogini osui parin puoluetoverini silmään ja nämä soittivat yksissä tuumin Brysseliin kiittääkseen jutusta. Tutumpi kansanedustaja aloitti ja antoi luurin toiselle, joka kysyi lupaa siteerata tekstiäni sellaisenaan eduskuntapuheenvuorossaan. “Kaikin käytettävissä olevin mokomin, siteeraa vapaasti”, rohkaisin aateveljeä, “siellähän se on jo palstoilla minun nimissäni.”
Kansanedustajatoverini tosiaan sitten käyttikin kaikki käytettävissä olevat mokomat; hän siteerasi tekstin aika täysimääräisesti. Ja tottahan minä käsitin, ettei puhujapöntössä ole tapana julistaa lähteitä – retorinen jäntevyys saattaisi kärsiä.
Sitä en kuitenkaan aavistanut, miten sitkeässä ovat asenteet asiaosaamisesta, eritoten vihreissä piireissä. Heidän kansanedustajansa hämmästeli viestien samanlaisuutta sosiaalisessa mediassa, ja heti aloittivat aateveljet arvuuttelun. Minua hymyilytti kun luin herrojen pohdintaa: “Epäselväksi jää vain se, että oliko tää tvo:n vain fennovoiman viestintätiimin kirjoittama”, kysyi eräs vihreä miespoliitikko Facebookissa. “On melkein liian sujuvasti kirjoitettu jälkimmäisen sankarin kannalta”, viittasi toinen mies minuun. Kolmas mies kysyi: “Oliskohan ystäväni Energiateollisuudesta, joka ei päässyt äänestystä katsomaan pitkän jonon takana, näin kyvykäs kirjoittaja?” Ensimmäinen mies jatkoi: “Noiden firmojen viestintäporukan duuni on just tota. Sopivien henkilöiden syöttämisen ja juottamisen lisäksi.” Neljäs mies ihmetteli, että aivan omillako nystyröillä ajattelin.
Aivan omilla nystyröillä, hyvät vihreät pikku sovinistit. Ravistelkaapa hieman asenteitanne. Munasarjat haittaavat loppujen lopuksi aika vähän. Kyllä tältäkin suunnalta voi löytyä se kyvykäs kirjoittaja, se vähän liian sujuva. Joskus sitä voi ihan omassa sievässä pikku päässään saada ajatuksenpoikasen, omin avuin ja lahjomatta. Jos se on mahdollista teille, voi se olla muillekin. Jopa energiapolitiikasta.
Vai oliko sittenkin taas kyse siitä, että energiakanta oli kokonaan väärä – ja kun asia-argumentit loppuvat, epäasialliset otetaan käyttöön?
Ps. Haastan mielelläni vaikkapa Jukka Relanderin julkiseen väittelyyn kanssani energiapolitiikasta. Se olisi sangen virkistävää.
