Euroopan komissio on valmistellut vertailuarvoa päästöoikeuksien ilmaisjaolle kalkin valmistuksen osalta. Valmistelussa lähtökohtana on ollut vain yhden vertailuarvon käyttäminen.
Kalkkia valmistetaan useilla eri tekniikoilla, jotka eroavat toisistaan sekä hyödynnettävissä olevan raaka-aineen että valmistuksessa syntyvien jäännöstuotteiden osalta. Ainoastaan yhden vertailuarvon määrittäminen kalkin valmistukselle asettaa eri valmistustekniikat kilpailullisesti eriarvoiseen asemaan. Häviäjinä ovat erityisesti Euroopan pohjoisten alueiden kalkintuottajat. Erilaiset valmistusmenetelmät ovat seurausta eroista hyödynnettävässä raaka-aineessa eli kullakin alueella esiintyvässä kiviaineksessa. Pohjois-Euroopassa yleisesti esiintyvä kalkintuotannon prekambrinen raaka-aine ei sovellu kuilu-uuneihin vaan edellyttää kiertouunien käyttöä.
Katsooko komissio, että olisi perusteltua määritellä kalkintuotantoon useampia eri vertailuarvoja päästökaupan ilmaisjaosta päätettäessä?
Millä keinoilla komissio aikoo huolehtia päästökaupan ilmaisjaon yhteydessä kalkintuotannon eri valmistusmenetelmien kilpailuneutraalista kohtelusta?
