Muutama pieni huomio Washingtonista Obaman toiselta rukousaamiaiselta, joka nyt järjestettiin kaiken kaikkiaan 58. kerran.
Washingtonin kansallinen rukousaamiainen kokoaa vuosittain kolmisen tuhatta innokasta osallistujaa, jotka haluavat paitsi nähdä presidentin, myös kuulla harvinaisen avomielistä puhetta yhteiskunnallisilta vaikuttajilta. Kutsuista suorastaan taistellaan USA:ssa; eurooppalaiset poliitikot pääsevät vähemmällä vaivannäöllä. Tänä aamuna pääpuheen piti ulkoministeri Hillary Clinton, joka kertoi osallistuneensa aamiaiselle säännöllisesti vuodesta 1993. Ensin maan ykkösnaisena, sitten senaattorina, sitten ulkoministerinä – kolmen erilaisen presidentin aikana: ”each a man of faith”, kuten Clinton sanoi.
Clinton tunnusti saaneensa rukousaamiaisista voimaa vaikeina aikoina, monta kertaa. Äiti Teresan vierailua rukousaamiaisella vuonna 1994 hän piti yhtenä mieleen jäävimmistä. Hämmästyttävän pienikokoinen nainen, jolla oli uskomattoman vahvat kädet sekä sandaalit paljaissa jaloissaan, vaikka oli helmikuu. Teresa halusi puhua Hillarylle abortista, josta he tunnetusti olivat eri mieltä, ja kehotti tätä rakentamaan lastenkodin ei-toivotuille lapsille. Clinton otti toimeksiannon vastaan, ei muutakaan voinut, sillä Teresa osoittautui sinnikkäimmäksi lobbariksi jonka Hillary oli ikinä tavannut. Hän palasi asiaan jokaisessa mahdollisessa yhteydessä.
Espanjan pääministerille Jose Luis Rodriguez Zapaterolle – jota Barack Obama tapansa mukaan kutsui hyväksi ystäväkseen – oli langennut tehtäväksi raamatunluku. En sitten muista lukiko hän mitään tekstiä, mutta ainakin hän puhui hyvän – ja pitkän – puheen suvaitsevaisuuden puolesta. Selvästi huomasi, ettei Zapatero tajunnut toimeksiantoa eikä ollut rukousaamiaisten vakiokävijä. Mutta fiksu huippupoliitikko tajuaa tilanteessa mahdollisuuden tavata Obama. Näinhän teki Blair viime vuonna ja löi kaikki muut euroopalaiset johtaat laudalta.
Odotettu presidentin puhe ei tuottanut pettymystä. Joskus se on ollut hyvinkin lyhyt tervehdys, mutta Obama malttoi pitää hyvän ja henkilökohtaisen puheen. Vaimostaan hän puhui erityisen kauniisti tunnustaessaan, että ”kiittää Jumalaa joka päivä siitä, että on naimisissa Michelle Obaman kanssa.” Kuten Hillary, myös Obama puhui Haitin tragediasta. Molemmat mainitsivat myös tärkeänä tavoitteena hallituksen työn homoseksuaalien ihmisoikeuksien hyväksi.
Aamiainen ja koko tapahtuma pidetään vuosittain Washington Hilton –hotellissa. Itse asun tällä kertaa vastapäisessä Churchillissa Connecticut Avenuen toisella puolen. Pari perusmokaa tein. Narikka vaati 3 dollarin maksua mutta olin ohjeiden mukaisesti jättänyt käsilaukun hotelliin. Samasta syystä puuttui henkilöllisyystodistus, ja olin joutua palaamaan hotellille – kunnes eräs tuntematon herrasmies tarttui kynkkään ja saattoi sisään, vakuuttaen tuntevansa minut.
Hän perusteli: säästin vaivojasi, et olisi ehtinyt tänne takaisin ajoissa näiden pitkien jonojen vuoksi.
Rukousaamiainen alkoi siis valkoisella valheella – ystävällisesti uhrauduttu.
Iltapäivällä tuli tieto, että lumimyrsky valtaa Washingtonin ja lennot perjantailta ja lauantailta perutaan. Jouduin tekemään äkkipäätöksen, ja kotimatka alkoi jo torstai-iltana.
