Helsingin Sanomat antoi tänään ymmärtää, että EU:ssa on – suomalaismeppienkin joukossa – huomattava joukko edustajia, jotka eivät sallisi naisen päättää itse omasta ruumiistaan tai sallisi heille ilmaista raskaudenkeskeytysnevontaa. Annamari Sipilän kolumnissa ”EU ja naisen ruumis” raportoitiin meppien äänestystä tasa-arvovaliokunnan mietinnöstä, joka koski naisten ja miesten tasa-arvoa Euroopan unionissa.
Nyt on kyllä turha etsiä vikaa itsestään, kun se on ilmiselvästi kolumnistissa. Hän veti äänestyksestä johtopäätöksiä, joita ei ole mahdollista vetää.
Äänestimme asiasta, josta EU ei päätä. Näin ollen emme poliittisessa ryhmässämme ottaneet tosiasiallisesti kantaa aborttiin tai raskaudenkeskeytysneuvontaan. Me otimme kantaa pikemminkin siihen, saako EU ylittää toimivaltaansa rajat alueelle jossa toimivaltaa ei ole, ja vastasimme ettei saa. Ei taaskaan. Ei – ellei asiasta yhdessä sovita. Minä ainakin tein niin, samoin ryhmäni EPP, joka perusteli äänestyslistaa juuri tällä tavoin.
Kolumnisti Sipilä kyllä hyvin tietää, ettei kyseinen mietintö kuulunut tietyiltä osiltaan EU:n toimivaltaan. Agendalle tuodaan kyllä jatkuvasti asioita, jotka eivät sinne kuuluisi. Tällaisissa tapauksissa EPP, parlamentin suurin ryhmä, vetää tiukkaa linjaa.
Kannatan paitsi naisen oikeutta päättää asioistaan, myös jäsenmaan oikeutta päättää tietyistä linjauksistaan itse. Kunnioitan sitä niin paljon, että aina kun jäsenmaiden varpaille astutaan, äänestän joko vastaan tai tyhjää. Kuvitellaan päinvastaista tilannetta: jos EU olisi kieltänyt abortin tai aborttineuvonnan jossakin jäsenmaassa, joka sen sallii, olisin yhtä lailla äänestänyt esitystä vastaan.
On vain muutama kuukausi siitä, kun Irlanti päätti hyväksyä kansanäänestyksessä Lissabonin sopimuksen. Parlamentin suurin ryhmä EPP käytti paljon aikaa ja voimavaroja rohkaistakseen Irlantia hyväksymään sen. Keskeisimpiä pelonaiheita Irlannissa kautta vuosien on ollut kansallisen itsemääräämisoikeuden menettäminen tietyissä eettisissä kysymyksissä. Ryhmämme on sitoutunut kunnioittamaan jäsenmaiden oikeutta vetää rajat itse. Siksi pidämme sanoistamme kiinni: on asioita, joihin ei EU-tasolla sovi puuttua – ellei toisin yhdessä päätetä.
Meille on tästä syystä aikamoinen ongelma, että tietyt poliittiset ryhmät pyrkivät jatkuvasti kiertämään sovitun toimivallan jaon, ja tuomaan jäsenmaille kuuluvia asioita uudelleen ja uudelleen parlamentin päätettäviksi – eli luomaan parlamentin kannalla painetta jäsenmaille. Koska ne usein ovat itsessään hyviä ja kannatettavia asioita, mepit joutuvat jatkuvasti kiusalliseen ja populistiseen julkisuusansaan: Äänestänkö vastaan – ja saan niskaani väärän leiman hyvien asioiden vastustajana? Äänestänkö puolesta – ja petän jäsenmaille annetut lupaukset ja hivutan EU:n toimivaltaa yli sovittujen rajojen? Äänestänkö tyhjää – ja otan aatteettoman vellihousun leiman? Mikään vaihtoehto ei tunnu reilulta.
Reilua sen sijaan olisi, että edes EU-asioihin perehtynyt toimittaja vaivautuisi myöntämään sen, ettemme tällaisissa tilanteissa ota välttämättä kantaa itse asiaan vaan sen raameihin eli EU:n toimivallan rajoihin.
Mutta, kuten tiedetään, politiikka ON monimutkaista ja hankalaa. Sen mutkien oikominen voi johtaa harhaan, kuten nyt tapahtui.
