Hyvää uutta vuotta ja vuosikymmentä! Tämä on kolmas kerta, kun saan olla valitsemassa Euroopan komissiota tehtäviinsä. Vuosina 1999 ja 2004 se tapahtui syksyn kuluessa – ja nyt päätös venyy peräti helmikuun yhdeksänteen. Vaikuttaa siltä kuin parlamentti tekisi asiasta kerta kerralta hankalampaa, ja osin se on tottakin. Olemme huomanneet, että meillä on valtaa, ja sitä myös käytetään.
Aloitimme kuulustelut viime viikolla Brysselissä ja koska talomme ei ole ollut tyytyväinen kaikkiin ehdokkaisiin, prosessi pitkittyy yhä. Löysässä hirressä oleville ehdokkaille tilanne on ollut piinallinen.
Löysään hirteen on ollut monta reittiä epäselvistä talouskytköksistä huonoihin vastauksiin ja karisman ohitusleikkaukseen. Myös poliittinen symmetrian kaipuu on heitellyt ehdokkaita, ainakin omassa ryhmässäni, sillä Rehnin pallia alettiin heiluttaa hieman jälkijättöisesti. Kun liberaalit ja sosialistit hiillostivat Jelevaa, EPP:ssä uhattiin vastavetona kyseenalaistaa liberaalien Rehn ja jopa sosialistien ulkoedustaja Ashton. Näin on napattu poliittisia panttivankeja puolin ja toisin.
Lähes kaikki parlamentaarinen energia on toistaiseksi mennyt valintakysymyksiin – ja odotan jo hartaasti että pääsemme asiallisen lainsäätämisen pariin. Minusta on oikeasti valtavan kiehtovaa miettiä, miten lainsäädäntöön voidaan oikeasti leipoa älykkäitä juttuja, jotka toimisivat eri jäsenmaiden erilaisissa olosuhteissa. Mutta sitä saadaan vielä hetki odottaa.
Kööpenhaminan kokous tuli ja meni, enkä itse pidä tulosta yllätyksenä. Ilmastokeskustelua seuranneille oli jo kauan sitten selvää, ettei kansainvälistä sopimusta EU:n resepteillä saada. USA, Kiina ja Japani ovat valinneet raiteen, joka on hylännyt YK-vetoisen mallin neuvoteltuine päästökattoineen ja aikatauluineen. Ne satsaavat suoraan hiili-intensiivisyyden vähentämiseen, joka aikanaan sitten näkyy myös johdonmukaisena päästöjen vähentymisenä. Nyt todella toivon, että tunnustaisimme tämän tosiseikan ja lakkaisimme kuvittelemasta että EU edustaisi jonkinlaista ilmastojohtajuutta. Emme edusta, emme ole tehneet sitä aikoihin. Nyt olisi vihdoin etsittävä uutta yhteistä pohjaa, jotta emme eristy muista lopullisesti.
Olen kirjoittanut tästä kaikesta todella paljon blogeihini, jotka löytyvät kotisivuiltani www.korhola.com – tervetuloa katsomaan. Tänään olen mm. vaatinut IPCC:n paneelin johtajan eroa, ja senkin perustelut löytyvät sivuiltani.
Komission saamisen hankaluuksista huolimatta vuosi on alkanut innostavasti. Jatkan puheenjohtajana ihmisoikeusjärjestö First Step Forumissa, joka piti tammikuun alussa vuosikokoustaan. Uskonnonvapauskysymyksiin ja vähemmistöjen asemaan erikoistuva kansainvälinen First Step Forum perustettiin vuonna 2002 Berliinissä ja toimii kuluvana vuonna yhteistyössä mm. Pakistanin ja Etelä-Sudanin hallitusten kanssa. Järjestön neuvonantajana toimii mm. Norjan entinen pääministeri Kjell-Magne Bondevik, ja euroedustajista sen jäseniä ovat Puolan entinen pääministeri ja parlamentin puhemies Jerzy Buzek sekä Catherine Stiehler Skotlannista. Muita tunnettuja jäseniä ovat mm. Viron entinen pääministeri Mart Laar ja CDU:n puoluesihteeri kansanedustaja Hermann Gröhe sekä Ruotsin parlamentin jäsen ja pan-eurooppalaisen liikkeen aktiivi Valburga Habsburg-Douglas.
Parin viikon päästä lähden jälleen Obaman rukousaamiaiselle Washingtoniin, ja tällä kertaa liikun yhdessä Pakistanin vähemmistöministerin kanssa tapaamassa senaattoreita ja kongressiedustajia terrorismin vastaisen sodan kysymysten merkeissä.
Ja kuten on syytä mainita, en tee työtäni yksin. Miikka ja Outi jatkavat kanssani Brysselissä ja Strasbourgissa – lisäksi meillä on innokas harjoittelija Francis. Suomen päässä avustaa Heikki. Olen jokaisesta valtavan iloinen – ja annan vinkin, että kotisivuiltani löytyy myös avustajien blogeja; parempia ja hauskempia kuin omani!
Lämmin kiitos jälleen kaikista saamistani viesteistä, ne ovat tuottaneet paljon iloa. Loppuun laitan tapani mukaan yhden viimeaikaisista kirjoitelmistani, ja lisää löytyy tiedätte mistä!
Lämpimästi tervehtien Eija-Riitta
***
Pari suloista faktaa
Paula sitten päätti satsata lapsiin. Ja kasvaa korkoa siinä samassa.
Päätös on herättänyt odotetusti keskustelua naisten uhrautumisesta, jopa rintamakarkuruudesta politiikassa. Minäkin jouduin ottamaan kantaa siihen tänään Ylen aamutelevisiossa vaikka varsinaisesti aiheena olivat komissaarivalinnat.
Oli kyseessä sitten pienten lasten äiti tai isä, on ihan kohtuullista elää se lyhyt jakso niin, että näkee arkisin lapsensa näiden ollessa hereillä. Kiireisempää työtä ehtii tehdä toistekin. Elämä on lyhyt, ja varsinkin pienten lasten lapsuus on sitä. Hetki vain, korvaamaton jakso – ja jos niitä hetkiä ei saa olla todistamassa, menettää paljon. Ei vain lapsi, vaan myös aikuinen. Omalta osaltani tunnustin, että olen nauttinut kolmesta pikkulapsestani, ja lähtenyt politiikkaan vasta myöhemmin, silloinkin haikein mielin.
Minä en siis liity Paula Lehtomäen moittijoiden joukkoon. Hän luultavasti arvioi voimansa oikein – ellei jo nyt venytä itseään liikaa. Mutta en sano sitäkään, Paula ja miehensä tietävät paremmin.
Sen sijaan sanon, että olen aika väsynyt siihen kysymykseen, miksei näitä asioita kysytä yhtä paljon miehen kohdalla. Kysyä toki pitää aina, mutta yhtä paljonko tosiaan?
Katsokaa naisia, siellä olkapäiden alla nököttää pari kaunista faktaa. Ne selittäisivät aika monta seikkaa ja tekisivät niistä luonnollisia, jos vain sallisimme sen, edes vähäksi aikaa.
Jos rintoja näet ei olisi, ne pitäisi keksiä. Mikä uskomaton, pitkälle kehitetty lapsen tuttipullomaidon säilytysjärjestelmä. Ihon alla tuo tuttimaito säilyy sopivan lämpöisenä, niin että lapsen on mukava juoda sitä. Toisaalta se ei happane eikä pilaannu. Jos maito loppuukin, sitä tulee pian lisää, ja klassinen harmi matkalla itsestään auenneesta ja kassiin valuneesta tuttipullosta on poissa. Tuttiosaa ei sitäkään tarvitse steriloida kahvilassa kuumassa vedessä. Ihminen on huolettoman vapaa liikkumaan vauvansa kanssa!
Puhumattakaan siitä toisesta järjestelmästä, kohdusta. Mahtavaa, että sikiö kasvaa sisällä hygieenisesti ja liikkuu mukana. Eikö oteta näistä biologian suomista ihmeellisyyksistä kaikki ilo irti, tekemättä niistä ongelmaa. Suodaan se ilo niille, joilla vauvaflaksi käy. Ymmärretään että siihen menee hieman aikaa ja vaivaa, mutta on se sen arvoistakin. Kukaan ei ole huonompi, tyhmempi tai laiskempi ruumiinsa ihmeellisyyksien takia.
Paula on fiksu nainen, ja sen koronkasvunkin hänelle mielellään suo
