Keskiviikkona se viimein tuli, YK:n ilmastopaneelin IPCC:n tunnustus ja anteeksipyyntö vuoden 2007 raportista, jossa työryhmä II:n osudessa liioiteltiin Himalajan jäätiköiden sulamista. Raportissa arvioitiin, että jäätiköitä saattaa uhata täydellinen sulaminen jo vuoteen 2035 mennessä.
Kiusallista on, että virhe saattoi olla tahallinen: jäätikkötutkija George Kaser oli varoittanut paneelia jo raporttia laadittaessa väitteen rankasta harhaanjohtavuudesta, mutta kritiikki ei kelvannut työryhmä II:lle. Kaser itse vastasi työryhmä I:n osuudesta.
Todennäköisenä pidetään, että virheellinen luku on peräisin New Scientist -lehden yli 10 vuotta sitten julkaisemasta Delhin yliopiston professorin Syed Hasnainin haastattelusta eikä se perustunut vertaisarvioituun tutkimukseen. IPCC:n johtaja Rajendra Pachauri otti kuitenkin irti virhearviosta suuren hyödyn. Sittemmin tohtori Hasnain liittyy IPCC:n johtajan Pachaurin johtamaan järjestöön TERIin (The Energy & Resource Institute), joka kerää ja saa huomattavat määrät rahaa Himalajaa koskevaa tutkimusta varten. Tämä seikka on yksi monista, jotka ovat herättäneet kysymyksiä Pachaurin jääviydestä erilaisissa hankkeissa. Se onkin oma, pitkä ja kummallinen tarina sinänsä.
Tänään paneelin puhemiehistö tunnusti, että käytetty tutkimustieto ja sen käsittely eivät ole olleet IPCC:n standardien mukaisia. Se pahoitteli, ettei hyväksyttyjä proseduureja oltu noudatettu asianmukaisesti.
Anteeksipyyntö voi vaikuttaa vaivattomalta ja vaatimattomalta, mutta taustaltaan se ei sitä ole. Kun Intian hallitus nosti virhetiedot esiin muuhun tutkimukseen viitaten, Pachauri kutsui vasta-argumentteja voodoo-tieteeksi, ilmastonmuutoksen kieltäjien ja koulupoikatieteen jäänteiksi. Kun kävi ilmi, että kritiikillä oli vahva tieteellinen pohja, Pachauri sanoi, ettei ole vastuussa siitä, mitä Hasnain on haastattelussa mennyt sanomaan. Hän korosti, ettei itse ole esittänyt tarkkoja lukuja vaan yleisarvioita.
Yhtä kaikki, paneeli on joutunut myöntämään, ettei se pysynyt vertaisarvioidun tieteellisen tutkimuksen tasolla – ja että voodoo-tieteeksi leimattu tutkimus sen sijaan oli vertaisarvioitua.
Menneenä syksynä olen kirjoittanut blogeissani muutamaan otteeseen IPCC:n raportteihin liittyvistä epäselvyyksistä, liioittelusta sekä CRU:n vuodosta. Osa palautteesta on ollut tuohtunutta, ja kritiikistä on annettu skeptikon leima. Toistan edelleen: ellemme vaadi IPCC:ltä ehdottoman luotettavaa puolueetonta tietoa, pohja putoaa kokonaan pois. Siihen ei ilmastonmuutoksen haasteissa ole varaa.
En voi muuta kuin todeta: arrogantin ja liian moneen bisnekseen yhtä aikaa sekaantuneen Pachaurin on erottava. Jos hän yhtään kantaa huolta ilmastotutkimuksen luotettavuudesta ja ilmaston tulevaisuudesta, hän ymmärtää vetää johtopäätökset tällä samalla viikolla.
