On EUssa ilmoja pidellyt
Pakkasta pukkaa ympäri Eurooppaa ja Brysselissäkin hanget ja nietokset ovat nykyään arkipäivää. Tämäkös belgialaista ihmetyttää ja varsinkin nietosten sivutuotteet; auton ikkunoita raapataan keitetyllä vedellä ja luottokorteilla, ja kunnon lumiaamuina ovat kaikki auton sisällä olevat henkilöt tavan takaa kyydissä, ihmetellen jään ja lumen aiheuttamaa hetkellistä kitkakapeikkoa. Vakuutusyhtiöt jos jotkut eivät tästä ilmastonmuutoksen peruuntumisesta varmastikaan ole mielissään ja jäljet johtavatkin Kööpenhaminan sylttytehtaalle; "pannahiset pysäyttivät ilmastolämpenemisen vähän liiankin tehokkaasti" on yleinen tilitys jäisillä kaduilla.
Liukkaille pääsyn lisäksi Kööpenhaminan ilmastokokous toi mukanaan myös kosolti muita merkittäviä ilmiöitä ja yllätyksiä, joista vähäisimpänä ei ole EUn putoaminen ulkopuolelle maailman johtajien neuvottelupöydästä. Kööpenhaminan jälkeen alkoi EUn mittarissa lämpö nousta siihen malliin, että hätäisimmät uskovat jo uuden G-5 ryhmän muodostuneen, jonka kesken tärkeimmät asiat tästä lähtien päätetään.
On kuitenkin aivan turhaa päivitellä, kuinka väärin oli, että USA sopi Kööpenhaminassa ilmastojulistuksen Kiinan, Intian, Brasilian ja Etelä-Afrikan kanssa, eikä EUn edustajia päästetty huoneeseen edes kuunteluoppilaaksi. Kyseessä oli jo ennalta arvattavissa oleva poikkeus.
Asia oli päivänselvä; EU oli vetänyt jo aiemmin överiksi omat tavoitteensa kansainväliselle sopimukselle, samoinkuin omille päästövähennystoimilleen, julistamalla mitä erinäisempiä sitovia päästökattoja ilman minkäänlaista rationaalista näyttöä tavoitteiden saavuttamisesta. Näin ollen USAlle selvää oli, EU lähtisi mihin tahansa sopimukseen mukaan, mikä pöydälle laitetaan. Vallitsevassa tilanteessa tulisi siis keskittyä vain muihin merkittäviin pelaajiin ja erityisesti niihin, keiden CO2-päästöt oikeasti ovat merkittäviä.
Miksi ottaa yhtä lisäkokkia keittoon, jonka tärkeimmät ainekset kuitenkin olivat pöydän ympärillä kasassa? Turhaa olisi ollut sotkeä herkkiä neuvotteluja sivumarmatuksella sitovista päästökatoista, kun jo kuukausia ennen kokousta oli ollut selvää, että sellaiseen nämä päästöjen suurvallat eivät koskaan tule lähtemään.
Jos yllätystä asiassa etsitään, ainoa, mikä asiassa yllättää on, että tämä tuli eurooppalaisille yllätyksenä. Se jos mikä, on omiaan kertomaan EUn ignoranttiudesta globaalille todellisuudelle ja toisaalta roolinsa pienuudesta globaalissa päästöjenkasvun vastaisessa taistelussa. Kokouksen jälkeen änkytettiin, että ilmastojulistus tehtiin kuitenkin EUn viitoimmille suuntaviivoille, vaikka pöydässä emme olleetkaan. Mutta olikohan ihan näin? Uskoteltua johtajuutta nimittäin pönkitettiin väläyttelemällä ennen Kööpenhaminan kokousta jopa -30% EUn sisäisiä päästöleikkauksia v. 2020 mennessä, verrattuna vuoteen 1990, ajatuksella, että näin muut maat tulevat myös neuvottelupöytään suurimmilla mahdollisilla tavoitteillaan.
Mutta juuri tämän takia EUta ei pöydässä enää tarvittu, meidän osaltamme peli oli vähän liiankin selvä ja pelattu, sen sijaan, että olisimme päässeet vaikuttamaan vaihtoehtoisiin päästövähennyskeinoihin ja tavoitteisiin.
Se, että tämä linja valittiin EUn korkeimmalla tasolla viralliseksi neuvottelulinjaksi kokousta ennen tilanteessa, jossa jo tiedettiin, että yhtäläisiä ja vertailukelpoisia globaaleja sitovia tavoitteita ei saada (joka EUn oman lainsäädännön mukaan edes mahdollistaisi -30% vähennykset), onkin koko Kööpenhaminan suurin yllätys.
EU on kansainvälisessä ilmastopolitiikassaan toiminut kuin kiltti pikkuveli, joka vilpittömän auliina on valmis myymään lelunsa ja näin kaiken pienen omaisuutensa hinnalla millä hyvänsä, jotta työttömien vanhempien velat saataisi edes osin maksettua. Samaan aikaan isoveljet miettivät kuumeisesti, millä keinoin saataisiin kartutettua tarpeeksi varoja niin, että velat todella lyhenisivät ja että ruokaa silti saadaan suurelle perheelle joka päivä tarpeeksi pöytään.
Kööpenhaminassa oli muuten todella kylmä, ja lumen tulo ja pakkaset todella ovat jatkuneet myös keski-Euroopassa kokouksesta asti. Kävi ilmastomuutoksen kanssa sitten niin tai näin, ainakin näin mikrotasolla toivon ilmaston kovastikin jo pian lämpeävän.
