Valtamedia Suomessa on vähätellyt CRU:n murron tuloksena vuotaneen datan merkitystä. Johtava ilmastopoliitikkomme sanoo, ettei vuodossa ilmennyt mitään raskauttavaa. Asianosaiset on päästetty mediaan selittämään, että kyseessä on asiayhteydestään irrotettu kirjeenvaihto ja hakkerointi on tehty ilkeämielisesti Kööpenhaminan kokousta pilaamaan. Lisäksi teko on rikos.
Sitä se onkin, eikä kukaan meistä toivoisi joutuvansa hakkerointirikoksen kohteeksi. Jokainen on joskus sanonut sähköpostissaan jotain sellaista, jonka julkaiseminen saisi punastumaan häpeästä. Tunnen siksi sympatiaa vuodon uhreja kohtaan.
Mikä on tapahtunut, on kuitenkin tapahtunut, ja tiedämme nyt enemmän. Muun muassa sen, että tiettyjä tuloksia on haluttu salata päätöksentekijöiltä ja suurelta yleisöltä. Toisekseen sen, että tapauksessa on muitakin uhreja kuin nyt tehdyn rikoksen uhrit. Nämä uhrit ovat tutkijoita, jotka tekevät tiedettä elämäntyönään. Muutamille heistä on tehty vääryyttä.
Jotkut heistä edustavat "väärää" mielipidettä. He ovat tehneet epämukavia löytöjä, mitanneet hankalia lukuja, tehneet epäkorrekteja tulkintoja. Siksi heidän tiensä on nostettu pystyyn tiedon portinvartijoiden parissa. Sellaista edustivat aikoinaan tieteen historiassa monet muutkin, joista myöhemmin tuli rohkean ja itsenäisen ajattelun esikuvia – kun tiede jälleen edistyi.
Siksi tulisi olla varovainen. Tiede on itseään korjaava järjestelmä, mutta vain silloin jos se säilyttää riippumattomuutensa ja puolueettomuutensa, ja antaa järjestelmän korjautua eikä sensuroi teoriassa ilmenneitä anomalioita. Kuten espanjalaiset sanovat, öljy ja totuus nousevat pintaan. Ennemmin tai myöhemmin.
Eniten olen ihmetellyt sitä, miksi ne jotka eniten luottavat nykyisen ilmastotieteen johtopäätöksiin, nyt kiihkeimmin vähättelevät tapahtunutta. Eikö juuri meidän, jotka olemme huolissamme kasvihuoneilmiön uhasta, tulisi olla vihaisia siitä, että tieteen uskottavuutta murennetaan sisältä päin. Eivätkö faktat itsessään riitä – miksi niitä pitää liioitella? Me tulemme tarvitsemaan luotettavaa ilmastotutkimusta tulevina vuosikymmeninä, ja siksi vilppiin turvautuneet pitäisi siirtää luottamustehtävistään pois. Poliitikkona kysyn, miten voin enää luottaa tutkimuksen laatuun?
Lukija päättäköön itse – viestit ovat jokaisen ulottuvilla. Niistä näkee, että tutkimustuloksia on haluttu pimittää, vertailuvuosia rukata edullisempaan suuntaan, epämukavien tutkijoiden ura pysäyttää. Kaikki asioita, jotka ovat sopimattomia tieteellisessä puolueettomassa tutkimuksessa. Viestien aitoutta ei ole kiistetty – ei ole voitu, sillä siitä vilpistä jäisi nopeimmin kiinni. Siksi on tyydytty vain selittelyyn. Yksi selitys on, että tämä on provokaatio Kööpenhaminan kokousta silmälläpitäen.
Sillä ei ole mitään merkitystä, jos tiedot ovat totta. Paitsi että asia on syytä tietää.
Julkaisen ohessa linkin tiivistelmästä, joka kertoo keskustelun sisällön pääpiirteet ja auttaa löytämään viestit. Olen löytänyt yhteenvedon osoitteesta http://wattsupwiththat.com/2009/11/22/bishop-hills-compendium-of-cru-email-issues/, ja tekijän mukaan sitä täydennetään yhä. Suluissa olevat numerot viittaavat sähköpostien numerointiin. Toinen lukemisen arvoinen linkki on arvostetun tutkijan analyysi tapahtuneesta: http://camirror.wordpress.com/2009/11/22/curry-on-the-credibility-of-climate-research/
(Tässä linkissä Guardianin tomittaja vaatii Jonesin eroa ja Jones kommentoi tapahtunutta: http://www.guardian.co.uk/comm?scientists)
– ja tässä linkissä arvostettu tiedelehti Science katsoo tapahneessa olevan rikoksen aineksia: http://blogs.sciencemag.org/scienceinsider/2009/11/in-climate-hack.html
Itse tunnen henkilökohtaisesti viestien lähettäjän Phil Jonesin, johon tiivistelmässä usein viitataan. Olen käyttänyt häntä yhtenä tietolähteenä EPP:n ilmastonmuutosraporttia kirjoittaessani. Siksi olen tapahtuneesta aidosti pahoillani ja pettynyt. Veikkaan, että tapahtunutta ei voi vaieta. Isojen medioiden herääminen maailmalla on sen osoittanut.
Ps. Saamani palautteeni pohjalta: Muutamat taitavat kuvitella, että minulla olisi täällä pitkittynyt orgasmi meneillään, kun seuraan tapahtunutta vuotoa ja kirjoitan siitä. Tehtäköön selväksi: olen harmissani vakavien tutkijoiden puolesta, jotka nyt leimautuvat. Olen harmissani tutkimusmäärärahojen puolesta, joita nyt tullaan leikkaamaan.
Kerta kaikkiaan pännii, että muutamat menivät tekemään sellaista joka vie tieteen uskottavuutta, sillä mitä muutakaan on tilalle? Minä en halua joutua arpomaan tai taikomaan.
Tieteen edistymisen edellytys on, että erimielisyyksiä suvaitaan ja niille annetaan tilaa. Tämä tutkijaporukka ryhtyi politikoimaan ja lakkasi suvaitsemasta. Toimikoon se varoittavana esimerkkinä kaikille, myös skeptikoille.
