Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/64/EY (EUVL L 319, 5.12.2007) maksupalveluista sisämarkkinoilla on annettu 13.11.2007. Maksupalveludirektiivin tavoitteena on lisätä kilpailua ja edistää yhdenmukaisia käytäntöjä EU-alueella sekä nopeuttaa maksujen välitystä.
Suomessa maksupalveludirektiivi ollaan saattamassa voimaan maksulaitos- ja maksupalvelulaeilla. Pankkimaailmaan rakennettuun direktiiviin perustuvat lait ovat Suomessa uhkaamassa kätevien ja paljon käytettyjen mobiilipalveluiden tulevaisuutta.
Suomessa matkaviestimiä voidaan käyttää moniin palveluihin, esimerkiksi paikallisliikenteen matkalippujen hankkimiseen ja välittämiseen matkapuhelimeen sekä telepalveluiden tarjoamiseen siten, että telepalvelun hinnassa on huomioitu hyödykkeen hankinta, jolloin puhelinsoitolla voi saada automaatista tuotteen (esim. virvoitusjuomapullon). Myös viranomaiset ovat käyttäneet mahdollisuutta maksulliseen televiestintään lisäpalveluissaan (esim. Ajoneuvohallintokeskuksen tarjoamat ajoneuvojen rekisterikyselyt). Nämä uudet käyttötarkoitukset ovat tietoyhteiskuntakehityksen myötä syntyneitä uusia ja kansalaisia hyödyttäviä palveluja.
Maksupalveludirektiivin soveltaminen Suomessa olisi mahdollisesti aiheuttamassa merkittäviä muutostarpeita teleyritysten järjestelmiin ja sopimuksiin. Voimaanpanemisen viranomaistulkinta niin, että jotkut tietoyhteiskunnan edistykselliset telepalvelut kuuluvat direktiivin piiriin, on vaarassa saattaa teleoperaattorit hyvin hankalaan tilanteeseen: kaksinkertaisen ja osin ristiriitaisen sääntelyn piiriin sekä useiden laskutus- ja muiden järjestelmämuutosten kohteeksi.
Katsooko komissio, että kansallisessa voimaansaattamisessa telepalvelut voisi tai tulisi jättää kokonaisuudessaan maksupalveludirektiivin soveltamisalan ulkopuolelle? Vai tulisiko mahdollinen joitakin telepalveluita koskeva voimaansaattaminen tehdä viestintää koskevassa lainsäädännössä, jolloin teletoimialan erityispiirteet voitaisiin huomioida paremmin ja välttää päällekkäinen sääntely?
