STT julkaisi juuri uutisen, jonka mukaan keskustataustainen Nuorisosäätiö julkisti vaalirahoista pyydetyn selvityksen. Siitä ei käy ilmi, minkä verran tukea tukiyhdistyksille on annettu.
Moinen veto ihmetyttää. Miksi koko selvitys, jos ei selvitetä? Toisaalta, tämä viimeistään antaa kunnon perusteen tutkinnalle – se suorastaan härnää tutkijat liikkeelle.
Harva on tullut ajatelleeksi, että kyseessä voi olla myös suomalaisen rahapelimonopolin kohtalo. Nuorisosäätiön toiminta ei Veikkauksen ja RAY:n tulevaisuudennäkymiä ole ainakaan parantanut.
Olin aktiivisena hannaamassa vastaan, kun EU:n rahapelimarkkinoita koskeva mietintö uhkasi suomalaista rahamonopolijärjestelmää. Kyseessä oli viime keväänä hyväksytty nettipelaamista koskeva aloite, jossa toivottiin järjestelmän harmonisointia EU:ssa. Vähitellen sen avulla olisi pyritty avaamaan kaikki pelaaminen vapaalle kilpailulle. Me suomalaiset mepit taistelimme yhteisrintamassa, kun selitimme miksi kerrankin monopoli voi olla ihan hyvä juttu.
Omassa ryhmässäni olin ratkaisevassa roolissa, sillä toimin EPP:n raportöörinä asiassa ja sain taisteltua parlamentin isoimman ryhmän viralliseksi kannaksi sen, että jäsenmaat saavat päättää jatkossakin rahapelimarkkinoistaan itse. Se kanta voitti myös täysistunnossa: asia jäi jäsenmaille, toistaiseksi. Perustelin monopolia vastuullisella valvonnalla, tehokkaammalla rikoksentorjunnalla, kolmannen sektorin saamalla hyödyllä sekä meidän halullamme suunnata nämä rahat yhteiseen hyvään. Niistä on paljon hyviä esimerkkejä; Suomi on tuhansien järjestöjen maa, ja RAY ja Veikkaus hoitavat hommansa hyvin.
Mutta nyt ottaa päähän.
Tämä RAY-rahan sääntöjenvastainen pumppaus poliittisen puolueen vaalityöhön olisi ollut mitä noloin vastaesimerkki, jos se olisi tullut esiin viime keväänä. Näyttää vahvasti edelleen siltä, että poliitikot ovat ohjanneet kampanjoihinsa RAY-rahaa jääväämättä itseään – selvitys ei epäilyjä hälventänyt. Ja suorastaan naurettavuuksiin se ylsi selitysosiossa: tarpeellisia hankintoja – ullakolle.
Yhdestoista käsky on: älä selitä. Säästäisivät edes hermoja, jos ei rahaa.
Toinen juttu on se, että uskon yhä vakaasti suomalaiseen kolmannen sektorin hyvään työhön. Järjestelmä on mahtava! Olen nähnyt sitä vaikka missä järjestöissä, vanhustyöstä vammaisiin, nuorisourheiluun ja kulttuuriin. Nyt jokainen näistä järjestöistä saa maksaa tämän sössimisen ja hurskastelun hintaa, sillä ne menettänevät automaattisen tukensa. Rahat pitää erikseen hakea, ja se vaatii byrokratiaa. Valvontaa pitää tarkentaa poliitikkojen epärehellisyyden takia.
No mitäs nyt järjestöistä, joku saattaa ajatella. Puuhatkoot enemmän. Mutta lopulta kyse on heikoista ihmisistä, joita on ollut tarkoitus auttaa. Ja siinä vaiheessa kun tämä kuvio kostautuu autettaviin, koko puliveivauksen vastenmielisyys paljastuu ja iskee ihmistä.
