Juuri tulleen tiedon mukaan Tsekin presidenti Klaus hyväksyy Ruotsin tarjouksen poikkeuksista, jotka Lissabonin sopimuksessa Tsekille myönnetään. Tämä tarkoittaa välitöntä kuhinaa ja välitöntä sähköistymistä nimityspelissä, sillä nyt EU:n presidentistä ja korkeasta ulkoedustajasta tulee totta.
Sitä en tiedä kuka ehtii pohtia ja milloin, kuinka nämä poikkeukset ovat juridisoikeudellisesti mahdollisia niin, ettei sopimus joudu uudelle ratifiointikierrokselle jäsenmaissa. Joku senkin tietänee.
Mutta kuhinaan. Suomella on jännittävä paikka, sillä Lipposen nimi on pysytellyt pohdinnassa presidentin tehtävästä puhuttaessa. Delors mainitsi hänet jälleen ranskalaisessa lehdistössä viime viikolla, järjestyksessä Lipponen, Juncker, Verhofstadt. Financial Times ja Le Monde ovat maininneet Lipposen kolmen kärkeen kumpikin.
Blairin osakkeet ovat pudonneet sen jälkeen kun Sarkozy pamautti julkisuuteen sen, mitä hänen on tiedetty ajattelevan yksityisesti: presidentti euroalueen ulkopuolelta ei kelpaa. Jos näin todella käy, että vahvin ennakkosuosikki putoaa pelistä mutta on ehtinyt kuitenkin vaikuttaa asiaan niin, että tehtävään etsitään lähinnä sosialistia, edellä mainitut nimet ovat vahvoilla.
Lipposen heikkoudeksi olen kuullut mainittavan NordStreamin, mutta Saksalle se lienee plussaa. Vahvuuksia ovat hyvä maine ja tunnettuus sekä se, että hän vei Suomen euroon ainoana Pohjoismaana. Talouskriisin aikana arvostetaan myös niitä, jotka ovat ohjanneet maataan menestyksekkäästi lamasta – ja Lipposen hatussa jotkut näkevät senkin sulan.
Luxemburgin Juncker on taas saman talouskriisin uhri. Vuosi sitten hän olisi ollut vahvemmilla, mutta nyt on tilanne toinen. Kun eurojohtajat halusivat purkaa veroparatiiseja, Junckerin käytös kutistui monen silmissä pitkälle katsovasta europoliitikosta maansa etuja ajavaksi poliitikoksi.
Verhofstadtia pidetään brittien keskuudessa yksinkertaisesti liian federalistisena belgialaisena, jotta mies voisi tulla kyseeseen.
Kun tältä nyt näyttää ja kun monilla mailla on useita strategioita palapelin palasten vaihtuvuuden varalta, toivon, että maamme hallitus vilauttaa Lipposta – tarvittaessa myös Ahtisaarta, jolla nimellä tosin on spekuloitu vähemmän – ja jatkaa samalla raskaan salkun etsimistä Rehnille. Näitä kahta herraa, Lipposta ja Rehniä, ei pidä asettaa vastatusten tai toisiaan pois sulkeviksi vaihtoehdoiksi, koska he eivät sitä ole.
Lipposen kohdalla on tärkeää muistaa, että hän on täysin eurooppalainen löytö, ei itse itseään tehtäviin tarjonnut. Delors, Prodi ja Pat Cox ovat niitä, jotka Lipposen keksivät ja ideaa levittivät.
Näyttää yhä epätodennäköisemmältä, että Rehnillä olisi nostetta korkean ulkoedustajan tehtäviin. Tämä johtuu siitä, että liberaalia harvoin edes mainitaan kärkikolmikkonimityksissä viime aikaisten vaalien jälkeen. Liberaaleilla on jo Naton pääsihteerin paikka, ja sen katsotaan riittävän.
