Pääministeri Matti Vanhanen ja ympäristöministeri Paula Lehtomäki ovat ilmaisseet tukensa ja valmiutensa myöntää Nord Stream -kaasuputkihankkeelle periaatteellisen luvan, vaikka ympäristöviranomaiset eivät ole ehtineet ottaa kantaa. Tämän aamun Helsingin Sanomissa Lehtomäki jopa lausuu paradoksaalisesti, että periaatepäätös voidaan hallituksessa tehdä, vaikka ympäristölupaviranomainen on itsenäinen omassa harkinnassaan.
Miksi tällainen hoppu? Lupa Suomen talousvyöhykkeen käyttöön Itämerellä on merkittävä ja laaja-alainen kysymys. Ympäristöministeriön omilla sivuilla on nostettu esiin kysymyksiä, joihin on haluttu tarkempaa selkoa. Suomi on esittänyt lisätietopyyntöjä muun muassa merenpohjan sedimenteissä olevien haitallisten aineiden leviämisestä, kalastukseen kohdistuvista vaikutuksista, ammusräjäytysten haitoista, kemiallisten aseiden dumppausalueiden tarkemmasta riskinarvioinnista, vaikutuksista Natura-alueisiin sekä putken käyttöottoa edeltävän huuhtelun vaikutuksista.
Onko näihin huoliin vastattu ja miten, on jäänyt vielä avoimeksi.
Toinen, vähintään yhtä vakava kysymys on se, että valtiovalta on ollut hiljaa, kun hankkeen ulko- ja turvallisuuspoliittista vaikutuksista on esitetty julkisuudessa kysymyksiä asiallisessa hengessä. Jos ne ovat aiheettomia, pitäisi olla kanttia todeta se selvästi eikä antaa huolen kasvaa kansalaisten keskuudessa.
Vastaamattomia kysymyksiä ja vaitioloa tällä alueella on niin paljon, että tavalliselle suomalaiselle syntyy mielikuva uudelleen viriävästä suomettumisesta. Jos kysymys ei ole siitä vaan pelkästään huonosta kommunikoinnista, hallituksen olisi syytä parantaa tapojaan välittömästi.
