KIRJALLINEN KYSYMYS E-2841/09
KORHOLAN KYSYMYS KOMISSIOLLE
Euroopan komissio valmistelee ehdotusta vitamiinien ja kivennäisaineravintolisien (ja ravintoaineilla täydennettyjen elintarvikkeiden) enimmäismäärien yhdenmukaistamisesta EU:ssa direktiivin 2002/46/EY 5 artiklan mukaisesti. Enimmäismäärät aiotaan määrittää riskinhallintamallilla, jota sovelletaan Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen määrittämiin tai hyväksymiin "siedettäviin ylärajoihin".
Haluaisin esittää seuraavat kysymykset:
1. Otetaanko väestön asettamat vaatimukset EU:n erilaisilla maantieteellisillä alueilla riittävästi huomioon? Esimerkiksi Skandinavian asukkaat tarvitsevat huomattavasti suurempia määriä D3-vitamiinilisiä kuin eteläeurooppalaiset. Estävätkö yhdenmukaistetut enimmäismäärät Skandinavian asukkaita saamasta riittävästi D3-vitamiinia?
2. Edellä esitettyyn viitaten, eikö direktiivin tavoitteita, eli sisämarkkinoiden toimintaa ja kuluttajansuojan korkeaa tasoa, noudatettaisi paremmin kehittämällä enimmäismäärille osittainen yhdenmukaistamistoimenpide, jossa jäsenvaltioiden asianmukaisille toimivaltaisille viranomaisille annetaan lailliset valtuudet muuttaa enimmäismääriä omia väestöjään varten, jotta voitaisiin vastata väestöjen erityisiin ravitsemuksellisiin tarpeisiin?
3. Määritetäänkö ehdotetut enimmäismäärät ja siedettävät ylärajat, joihin ne perustuvat käyttämällä malleja, jotka "tukeutuvat kaikkein luotettavimpaan käytettävissä olevaan tieteelliseen tietoon ja uusimpiin kansainvälisiin tutkimustuloksiin" (73 kohta, Alliance for Natural Health et al. vastaan Yhdistynyt kuningaskunta, Kok. 2005, Euroopan yhteisöjen tuomioistuin, asiat C-154/04 ja C-155/04), jotka sisältäisivät vertailun ruokavalion sisältämiin tai turvallisiksi ja hyödyllisiksi tiedetyistä ravintolisistä saatuihin tasoihin?
4. Huomioidaanko enimmäismäärien ehdotuksissa erot saman ravinteen eri muotojen turvallisuuden välillä? Vaikka useimmat viranomaiset esimerkiksi tunnustavat tällä hetkellä erot B3-vitamiinin kahden eri muodon eli nikotiinihapon ja nikotiiniamidin välillä, komissio ei ole tähän mennessä huomioinut muihin ravinteisiin liittyviä eroja.
E-2841/09FI
Komission jäsenen Androulla Vassilioun
komission puolesta antama vastaus
(4.6.2009)
Ravintolisistä annetun direktiivin 2002/46/EY 5 artiklassa säädetään, että ravintolisissä esiintyvien vitamiinien ja kivennäisaineiden enimmäismääriä vahvistettaessa on otettava huomioon seuraavat seikat:
a) yleisesti hyväksyttäviin tutkimustietoihin perustuvan tieteellisen riskinarvioinnin perusteella vitamiineille ja kivennäisaineille vahvistetut suurimmat turvalliset raja-arvot ottaen huomioon tarvittaessa erot eri kuluttajaryhmien herkkyysasteiden välillä;
b) vitamiinien ja kivennäisaineiden saanti muista ravintolähteistä.
Mitä tulee arvoisien parlamentin jäsenten huoleen siitä, otetaanko väestön asettamat vaatimukset EU:n erilaisilla maantieteellisillä alueilla huomioon, on todettava, että direktiivissä edellytetään väestön vitamiinien ja kivennäisaineiden saannin vertailuarvojen asianmukaista huomioon ottamista. Tämä arvo on se vitamiinien ja kivennäisaineiden määrä, jonka väestön terveiden jäsenten enemmistö tarvitsee. Enimmäismäärien odotetaan kattavan elintarvikealan tiedekomitean vahvistamat väestön vertailuarvot. Komissio on pyytänyt Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaista tarkkailemaan näitä saannin vertailuarvoja. Vaikka väestön asettamat vaatimukset on tietenkin otettava huomioon, enimmäismäärien asettamisen on kuitenkin perustuttava turvallisuusnäkökohtiin.
Komissio keskustelee riskinhallinnasta vastaavana tahona parhaillaan jäsenvaltioiden ja asiaan liittyvien sidosryhmien kanssa vitamiinien ja kivennäisaineiden enimmäismäärien vahvistamisessa käytettävän riskinhallintametodologian kehittämisestä. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen on riskien arvioijana asettanut vitamiineille ja kivennäisaineille suurimmat turvalliset raja-arvot luotettavimpien saatavilla olevien tieteellisten tietojen pohjalta komission esitettyä edellä mainittua ensimmäistä kriteeriä koskevan pyynnön. Komissio ryhtyy oikeasuhteisiin riskinhallintatoimiin varmistaakseen, että kuluttajien saatavilla on mahdollisimman laajalti erilaisia turvallisia ravintolisiä. Samalla on vältettävä vitamiinien ja kivennäisaineiden liiallisesta saannista johtuvat haitalliset vaikutukset.
Ravintolisiä koskevalla direktiivillä pyritään hyödyttämään sekä kuluttajia että talouden toimijoita. Kuluttajat saavat käyttöönsä lukuisia erilaisia turvallisia tuotteita ja talouden toimijat hyötyvät EU:ssa sovellettavista yhdenmukaistetuista säännöistä. Enimmäismäärien asettamisen odotetaan entisestään helpottavan ja lujittavan toimialalle koituvaa hyötyä. Komissio ei tästä syystä katso, että yhtenäismarkkinoiden toiminta parantuisi enimmäismäärien osittaisella yhdenmukaistamisella. Enimmäismääriä asetettaessa otetaan huomioon kaikki asian kannalta merkitykselliset näkökohdat.
Ravintolisädirektiivin liitteissä I ja II luetellaan sallitut vitamiinit ja kivennäisaineet eri muodoissaan, joita saa lisätä ravintolisiin. Ennen kuin vitamiinit ja kivennäisaineet voidaan eri muodoissaan lisätä näihin luetteloihin, elintarviketurvallisuusviranomainen arvioi niiden turvallisuuden ja biologisen hyötyosuuden.
