Päivä alkoi kulinaristien suosimassa helsinkiläisravintolassa Mange Sudissa, jossa brunssiseminaarini pidettiin. Luennoitsijoina minun lisäkseni olivat kaksi entistä kollegaani, Alex Stubb ja Piia-Noora Kauppi, sekä professorit Pekka Pirilä ja Atte Korhola. Seminaarin avulla kartutettiin vaalikassaa, jonka haaliminen onkin aika haaste.
Yksi uusi tapa meillä on: kirjoittamalla viestin PALI numeroon 17252 voi vitosella saada itselleen oman palindromin. Tuotto käytetään kampanjaani.
Mutta seminaariin: oli ilo kuulla Alexia ja Piitua, kumpaakin samasta syystä. Ainahan Alex on ollut onnellinen ja innostunut siitä mitä hän tekee mutta nyt varsinkin – pakostakin tuli mieleen että mies on omalla paikallaan, homma sopii hänelle. Eikä vain niin päin: hän sopii siihen hommaan. Suomi on saanut hyvän ulkoministerin.
Myös Piitu on tehtävässä, joka sopii hänelle kuin hyvin istuva hanska.
Jäin miettimään, miten suuri inhimillinen onni se on ja parasta heti perheen jälkeen, jos löytää tehtävän, jossa viihtyy ja kukoistaa. Itsestään selvää se ei ole. Mutta ei sattumaakaan, sillä kumpikin ystävistäni ovat aivan poikkeuksellisen ahkeria ihmisiä.
Alex nimesi tämän ajan kovimmat maailmanpolitiikan hot spotit, joista yksi oli hänen mukaansa Pakistan. Alex tunnusti, että ihmetteli vielä puolitoista vuotta sitten, mikä minua Pakistaniin vetää, mutta ei ihmettele enää. Aivan lähipäivinä selviää, miten käy Pakistanin parlamentissa Pakistanin vähemmistöministerin Shahbaz Bhattin lakialoitteelle, jonka mukaan viisi prosenttia valtion viroista tulisi varata uskonnollisille vähemmistöille. Hallitus on jo esityksen hyväksynyt. Olen kertonut Bhattista näillä sivuilla, ja tässä linkki artikkeliin vaalilehdessäni.
Seminaarin jälkeen alkoi kilpajuoksu kelloa vastaan, sillä se oli mennyt hieman pitkäksi. Alkoi Pohjanmaan kiertue, ensimmäinen rasti Kuortaneella upeassa museossa, jossa esiteltiin Suomen sodan vaiheita. Kokoomusväki oli siellä vastassa, ja milloinkaan en ole nähnyt yhtä mahtavasti havainnollistettua sotatannerta kuin tuossa museossa – pakko kaivaa pari kuvaa todisteeksi. Sieltä jatkoin Lapualle, sitten Nurmoon ja lopulta Vaasaan kuorofestivaalien vastaanotolle, jossa kaupunginjohtaja ja ystävä Markku Lumio toivotteli tervetulleeksi.
Olin suunnitellut jääväni yöksi Vaasaan johonkin hotelliin mutta sitten tultiin toisiin ajatuksiin. Kesäinen yö on lempeä ? miksei ajaisi saman tein takaisin Helsinkiin ja nukkuisi mieluummin pitkään aamulla kuin toisin päin.
Päivästä tuli siis pitkä, mutta hyvä!
