Viime viikolla ilmestyi Nature geosciencen tutkimus noen ilmakehää lämmittävästä vaikutuksesta. Siinä missä saastepäästöistä johtuvien pienhiukkasten on havaittu viilentävän ilmakehää, puun ja hiilen poltosta aiheutuvat pienhiukkaset päinvastoin lämmittävät sitä. Lehden mukaan epätäydellisestä palamisesta aiheutuvat pienhiukkaset kuten musta hiili ja noki ovat odotettua merkittävämmässä roolissa maapallon lämpenemisessä pohjoisilla alueilla jopa hiilidioksidiakin merkittävämmässä.
Juttu ilmestyi kaikessa rauhassa ja hiljaisuudessa, mutta nähdäkseni se voi viedä rauhan monelta ilmastopoliitikolta.
Mustaa hiiltä syntyy erityisesti fossiilisten polttoaineiden kuten kivihiilien ja öljyn poltosta, dieselmoottoreista, metsäpaloista, kerosiinilamppuista sekä erilaisten biomateriaalien kuten puun ja eläinlannan poltosta. Maailman johtavan Nature geoscience tiedelehden uusimman numeron mukaan pienhiukkaset vastaavat jopa 70 prosenttia pohjoisten alueiden viime vuosikymmenien aikaisista lämpötilavaihteluista. Samanlaisiin tuloksiin on päädytty myös akatemiaprofessori Markku Kulmalan johtaman suomalaisen huippututkimusyksikön selvityksissä.
Nythän tämä sotkee pakkaa. En usko, että löydöstä raportoineet tutkijat ovat edes oivaltaneet sen poliittisia ulottuvuuksia. Se ei muuta käsitystä hiilidioksidin lämmittävästä vaikutuksesta mutta se ehdottomasti aiheuttaa painetta muuttaa ilmastotavoitteiden kiireellisyysjärjestystä. Uusiutuvien tavoitettakin se saattaa järkyttää. Lisäksi se kyseenalaistaa voimakkaasti ajatuksen, että pientalokohtainen puun tai pelletin poltto olisi ilmastoteko. Asia voi olla päinvastoin.
Saman tietysti vahvistaa kokemuskin. Tuollainen poltto pilaa ilmanlaatua, ja lisää hengitystiesairauksia ja hiukkaskuolemia. Mutta nyt näyttää siltä, etteivät nämä kuolemat olekaan välttämätön uhraus ilmastotalkoista kun siirrytään voimakkaampaan biomassan polttoon. Päästöt tulisi estää paitsi terveys- myös ilmastosyistä.
Tieteellisen löydön hyvä uutinen on siinä, että hiukkaspäästöjen kontrolloiminen ja vähentäminen on myös teknisesti huomattavasti yksikertaisempaa ja edullisempaa kuin lukemattomista eri ihmistoiminnan muodoista syntyvän hiilidioksidin rajoittaminen. Suomalaislaitoksissa sitä tehdään jo nyt, mutta globaalina vaivana ongelma on suuri.
Pienhiukkaset ovat lyhytikäisiä ja ne säilyvät ilmakehässä vain muutamasta päivästä viikkoihin. Hiukkaspäästöjen vähentämisen tulokset näkyisivät siten välittömästi maailmanlaajuisen lämpenemisen hillitsemisessä.
Hiilidioksidi on sen sijaan hyvin pitkäikäinen kaasu, joka poistuu ilmakehästä hitaasti. Tämän vuoksi hiilidioksidipäästöjen vähentäminen vaikuttaa ilmastoon vasta vuosikymmenien jälkeen. Hiilidioksidipäästöjä tulee vähentää merkittävästi, mutta ensisijainen huomio tulee kääntää nyt pienhiukkaspäästöjen vähentämiseen.
Ilmastopolitiikkaan tämän täytyy heijastua välttämättä, ja olisi alettava Kööpenhaminan kokouksen painopisteistä. Biomassan poltosta aiheutuvien pienhiukkasten rajoittaminen otettaisiin ensisijaiseksi lyhyen aikavälin tavoitteeksi ilmastonmuutoksen hillitsemisessä.
Toimenpiteellä olisi samalla merkittäviä terveysvaikutuksia, sillä yksin EU:n alueella hiukkaspäästöistä aiheutuu ennenaikaisia kuolemia lähes 350 000 joka vuosi ja taloudellisia tappioita noin 268-781 miljardia euroa/vuosi.
Ongelma on etenkin aasialainen. Valtaosa mustasta hiilestä ja noesta kulkeutuu ilmavirtausten mukana pohjoisille alueille Aasiasta, missä polttaminen on vallitseva tapa kotitalouksissa. Laskeutuessaan lumen ja jään pinnalle noki mustaa vaaleat pinnat, minkä johdosta tummat pinnat imevät auringonsäteilyä tehokkaammin, ja lumi ja jää sulavat nopeammin. Prosessi kiihdyttää lämpenemistä erityisesti lumen luonnehtimilla pohjoisilla alueilla. (Saman ilmiön voi havaita helposti kun tuhkaa levitetään lumen sulattamiseksi.)
Teollisuustoiminnasta aiheutuvien nokihiukkasten määrää on länsimaissa onnistuttu vähentämään tehokkaasti erilaisten suodatinjärjestelmien avulla. Bioenergian käytön lisääntyminen uhkaa kuitenkin jatkossa kasvattaa ilmastoa lämmittäviä pienhiukkaspäästöjä myös teollisuusmaissa, erityisesti Euroopassa.
Samalla se tarkoittaa, että olemme tehneet ilmastopolitiikassa myös suoranaisia virheitä, jotka odotusten vastaisesti pahentavatkin tilannetta. Sikäli kun uusiutuvien tavoitetta joudutaan paremman puutteessa toteuttamaan pienhiukkaspitoisella puunpoltolla, lämpeneminen on vaarassa kiihtyä.
Tämä tutkimustulos antaa joka tapauksessa enemmän toivoa kuin vie sitä. Ongelmaan tarttuminen on CO2-rajoittamista huomattavasti halvempaa, ja tuloksia tulee nopeasti. Samalla tietenkin on syytä jatkaa hiilidioksidipäästöjen vähentämistä, ja tavoitteet ovatkin linjassa keskenään.
(Blogi julkaistu alunperin Verkkouutisissa 20.04.2009)
