Aamu alkaa menolla Ylä-Malmin sunnuntaimarkkinoille ja mietin mitä ottaisi mukaan, kun ei ole oikeastaan mitään muuta kuin roll up juliste. Kampanja on kiireisessä vaiheessa. Meiltä puuttuvat käsiesitteet, julisteet ja itse asiassa myös raha. Nyt jaettiin vain kortteja, joihin olen käännättänyt perusoikeuksia 9 murteelle. Se tarjoaa verbaalista iloa mutta minusta se ei kerro mitään paitsi ehkä siitä mitä arvostan.
Vaalikuvat on otettu, mutta valinnat niistä ovat vielä tekemättä, ja koko visuaalinen ilme toistaiseksi ratkaisematta. Naama, puolivartalo, kokovartalo? Lyhyt slogan vai pitempi oivallus tai sanaleikki? Ilme lämmin vai ärhäkkä molempia on, molemmat totta. Lehti tekemättä. Vaalikoneisiin vastaamatta.
Nyt tarvittaisiin 2-4 kappaletta Eijaa. jotta kaikesta selvittäisiin. Ongelmani on, etten osaa delegoida työhön liittyviä puheiden ja esitelmien pitoa enkä kirjoitustöitäkään kenellekään muulle.
Malmilla oli lämpimiä ihmisiä mutta hyisen kylmää. Tein yllättävän huomion: en enää tuntenutkaan ujouden tuskaa antaessani korttiani ohikulkeville. Vielä viisi vuotta sattui ja hävetti vaalien aattoon asti, ja vasta lauantai-iltana ennen vaaleja vapauduin häpeästä. Kai siksi, että kuvittelin jo voivani olla jollekulle avuksi ratkaistessani akuutin ongelman, ketä äänestäisi.
Malmilla tapasin Lekmanin Sirkan, joka oli tullut auttamaan olemattomien esitteideni jaossa. Siluettitaiteilija ja ex-kansanedustaja Lekman tulee avukseni kampanjaan ja on luvannut leikata päitä urakalla: seuraavaksi Yrjönpäivän bileissä 23.4. Bottalla, jossa kampanjani avataan suuren metelin ja oksennuspussinäyttelyn kera.
Ujous ei ajanut minua pois mutta sää teki sen. Nopeasti Cafe Succesin korvapuustikahvien kautta kotiin. Nukuin pitkät päiväunet ennen Tuomasmessua.
