Lauantaina oli hyisen kylmää mutta aurinkoista. Menin aamulla Lauttasaaren markkinoille, jossa otin vakiintuneen kampanjakeinoni käyttöön jälleen kerran. Tämäkin juttu alkoi ujoudestani.
Kymmenen vuotta sitten minua hermostutti suunnattomasti ajatus esitteiden jakamisesta – ja esitin toivomuksen, että joku muu tekisi sen. Milla Kalliomaa alkoi jo hermostua. Tässä on ehdokas, joka ei halua kuviin mutta ei halua myöskään kentälle – minne hänet pannaan, kellariinko? Minua nolotti entistä enemmän.
Eräällä paikkakunnalla näin sitten yrittäjän, joka lyötätti ihmisillä eurokolikoiden jäljitelmiä. Tajusin että tuota minäkin voisin tehdä. Tilasin häneltä pölkyn, vasaran ja aihioita ja pyysin Joria suunnittelemaan kolikon, jossa olisi vaalinumeroni. Rahanlyönnin avulla selvisin koko painajaisesta, kun liikuin Eurooppalainen Suomi -vaalikiertueen mukana ympäri Suomea. Äänekkäät vasaraniskut keräsivät ihmisiä jonoihin kuin itsestään, ja lähes kaikki vauvoista vaareihin halusivat kokeilla rahanlyöntiä. Lyömänsä kolikon klaavapuolen numerolle ihmiset saivat selityksen esitteen muodossa. Eikä koskaan tarvinnut notkua ujona tarjokkaana.
Näinpä olen oppinut lyömään kolikoita joka vaaleissa. Jori on suunnitellut jo kolme hienoa kolikkoa, joista on paljon numismaattista iloa. Olen tavannut kadulla ihmisiä, jotka ovat tulleet näyttämään kahta aiempaa ja odottavat nyt innolla kolmatta.
Lauttasaaressa lyötiin siis näiden vaalien ensimmäiset kolikot. Sama meno jatkui Leppävaarassa, jossa kampanjointi jatkui. Jonoa kertyi ja homma oli yhä hauskaa.
Illaksi pääsin mökille. Kymmenen kilometrin lenkki, painonnostelu ja sinivuokoista intoilu tekivät kaikki onnelliseksi.
Mökiltä jatkoimme sunnuntaina Valkoiseen saliin, jossa oli Kokoomuksen eurovaaliehdokkaiden muotinäytös. Se jatkui iltapäiväkahvittelulla Helsingin Laajasalon Kokoomuksen aktiivisen jäsenen Irmeli Hietasen kotona, jonne hän oli kutsunut ison joukon vieraita. Tarjoilut olivat huikean hyvät, ja suunnittelemani juoksulenkki oli vain pakko unohtaa.
Samaan aikaan kolikkoani kilkatettiin Järvenpäässä. Siellä eräs tukitiimiläiseni osoittautui kunnon vara-Eijaksi, sillä hänen jakaessaan useimmat kuvittelivat Korholan tulleen paikan päälle. Kovin kätevää!
Viikonloppuna ehdokkuus tuotti myös runsaasti kotiläksyjä. Kirjoitustöiden ja vaalikoneiden lisäksi meille oli nakitettu puolueen eurovaaliohjelma tuunattavaksi. Lisäsin omaan kappaleeseeni annoksen kannustusta ja pilkkaa – tulos löytyy puolueen vaalisivuilta.
Ps. Luin Iltalehdestä Vanhasen 69-viestit ja ällistyin. Kyllä miestä on taas vedetty kunnolla kölin alta. Tuossa ei ollut mitään sopimatonta, ellei sellaiseksi lasketa puhdasta ajanhaaskuuta. Mutta siinäkin on puolensa: onhan vain hienoa, että puoluejohtaja yrittää olla uudelle tulokkaalle ystävällinen, eritoten kun kyseessä on maahanmuuttaja. Olen pahoillani Vanhasen puolesta. Epäreilua oli myös, että hänen epäloogisuuttaan moitittiin: miksi nyt haluaa julkistaa kun aiemmin halusi salata. No juuri siksi: Susan oli seurustelusuhteena yksityisasia, tämä taas oli puoluejohtajan näkökulmasta julkista kirjeenvaihtoa kunnallisvaaliehdokkaan kanssa. Nyt kyllä jonkun pitäisi hävetä, mutta ei se Vanhanen ole.
