Tiedotusvälineet uutisoivat tiistaina Sudanin vaikeasta tilanteesta. Todettiin, että EU:ssa ei voida muuta kuin pahoitella tilanteen hankaluutta. Stubb pahoitteli, samoin puheenjohtajamaa Tsekin edustaja levitteli käsiään.
Harmi, harmi. Teimme näet viime viikolla kiireellistä päätöslauselmaa Sudanista, ja tarjosin jotain poikkeuksellisen konkreettista lauselmaan, käytännön ehdotuksen. Se kaatui kuitenkin sosialistisen vastustukseen, sillä he halusivat päätöslauselman pysyvän pelkästään humanitaarisena ilman poliittisia ulottuvuuksia.
Harmi, harmi. Jos emme ole tarpeen tullen poliittisia, voi olla että varmistamme humanitaaristen ongelmien jatkumisen.
Kaikki alkoi kun kansainvälinen rikostuomioistuin antoi pidätysmääräyksen presidentti Oman Hassan al-Bashirista kuun alussa. Tämä hikeentyi ja Sudanin viranomaiset määräsivät sen jälkeen 16 avustusjärjestöä lähtemään maasta, koska niiden väitettiin keränneen todisteita presidenttiä vastaan. Odotettavissa on massiivinen humanitaarinen kriisi.
Hyväksyimme torstaina 12.3. täysistunnossa Sudanin humanitaarista tilannetta koskevan päätöslauselman, joka kritisoi presidentti Al-Bashirin karkotusmääräystä ja vaatii Sudanin hallitusta perumaan päätöksensä pikimmiten. Avustusjärjestöt toteuttavat Darfurissa maailman suurinta humanitaarista operaatiota. YK:n mukaan avuntarpeessa on jopa 4,7 miljoonaa ihmistä, joista 2,7 miljoonaa on maansisäisiä pakolaisia. On siis todennäköistä että karkottamisen myötä sairaudet ja muut ongelmat leviävät ja kuolleisuus nousee; etenkin kun Länsi-Darfurissa velloo parhaillaan aivokalvontulehdusepidemia.
Kuulun pieneen ryhmään europarlamentaarikkoja, jotka kuukausittain laativat nämä kiireelliset päätöslauselmat, jotka parlamentti täysistunnossaan hyväksyy. Niitä ei alisteta normaaliin valiokuntakäsittelyyn, koska käsittely olisi liian hidas prosessi.
Päätöslauselmassa parlamentti esittää myös tyrmistyneisyytensä sitä kohtaan, että Sudanin hallitus on pidätysmääräyksestä lähtien toistuvasti kieltäytynyt yhteistyöstä kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa ja yhä enemmän uhmannut sitä ja kansainvälistä yhteisöä. Vaadimme lauselmassa myös 11.3 Darfurissa siepattujen humanitaaristen työntekijöiden vapauttamista.
Suoraan Sudanin hallintoon kohdistuvien vaatimusten lisäksi päätöslauselma kohdistaa sanansa neuvostolle ja komissiolle vaatien heitä tehostamaan toimiaan Afrikan unionin, Arabiliiton ja Kiinan osalta, jotta saisimme Sudanin hallituksen vakuuttuneeksi asiasta.
Nämä kaikki ovat tietenkin lähes itsestäänselvyyksiä, jotain jota ei voi jättää sanomatta.
Itse ehdotin, että EU suuntaisi katseensa Jubaan ja nostaisi Etelä-Sudanin ja sen presidentin Salva Kiirin roolin näkyville. Hän olisi yksi niistä harvoista ihmisistä maailmassa, jolla on hyvät välit sekä Khartoumin hallinnon että Darfurin kapinallisjoukkojen kanssa mieshän on Sudanin varapresidentti. EU:n tuella Etelä-Sudanin hallitus saattaisi pystyä kokoamaan työryhmän, joka edesauttaisi humanitaarisen avun perille saattamista sekä pystyisi aloittamaan keskustelut tulitauosta.
Työni ihmisoikeuksien parissa on opettanut minulle, että kriisienhallinnassa tarvitaan eniten luovuutta, sen hoksaamista ketkä juuri nyt pitäisi yhyttää yhteen ja puheväleihin. Mikään ei korvaa kasvotusten neuvottelua. Tarvitaan myös epäortodoksisia, vähän rohkeitakin aloitteita. Siksi pienimuotoisella ja nopeaan reagointiin kykenevällä crisis management -työllä on kasvava kysyntä. Ahtisaarella on seuraajia. Tony Blair perusti oman järjestönsä, Kjell-Magne Bondevik samoin, ja niin on tehnyt moni muu. Itsekin teen työtä puheenjohtajana eräässä sellaisessa. Taustalla on kokemus, että isot yhteisöt, poliittiset ja kansainväliset organisaatiot ovat liian jäykkiä ottamaan kantaa ja toteamaan muuta kuin itsestäänselvyyksiä. Kun johtokunta on saatu kasaan ja päätökset tehty, momentum on ehkä jo menetetty.
Tälläkin viikolla perustettiin jälleen yksi uusi kriisinhallintajärjestö. Pari päivää sitten suomalainen Juha Christensen, Acehin rauhanprosessin varsinainen arkkitehti ja rauhanprosessin valvoja, piti tiedotustilaisuuden, jossa hän esitteli Pactaa.
Pacta, joka keskittyy rauhanprosessien valvontaan ja tukemiseen, on yritysrahoitteinen – kuten moni vastaava järjestö nykyään. Yritysten intresseissä on hyvinkin rauha ja vakaat olot. Järjestely myös epäilemättä mahdollistaa nopeamman reagointimahdollisuuden, joka juuri on on usein ongelmana. Maailman tapahtumat eivät noudata kokousaikatauluja.
Lisää Juhasta voi aiemmasta blogistani Peace Spoilers tammikuulta.
