Tänään Helsingin Sanomat teki pääuutisensa ydinvoiman kasvavasta imusta Euroopassa. Olen itsekin vuosia ennakoinut samaa linjanmuutosta, ja näyttää siltä että pian Itävalta on jäämässä yksin vastustajien kerhoon. Jopa tuulivoimaan massiivisesti satsannut Saksa on joutunut turvaamaan yhtä massiiviseen hiilivoiman lisärakentamiseen, mistä syystä sielläkin moni kysyy, oliko järkevää päättää ydinvoiman alasajosta juuri kun ilmastonmuutos aletaan ottaa tosissaan.
Ydinvoimaan liittyneet poliittiset intohimot ovat olleet aivan omaa luokkaansa. Millä muulla primäärienergialla on tehty politiikkaa, järjestetty alasajoaikatauluja tai täyskielto kuten Italiassa? Itävallassa ja Ruotsissa ydinvoimasta on järjestetty jopa kansanäänestys. Itävallassa valmis Zwentendorfin voimalaitos jätettiin käynnistämättä, ja iso taloudellinen satsaus jäi hyödyttömäksi. Ruotsi sitoutui luopumaan ydinvoimasta vuoteen 2010 mennessä. Maa on kiertänyt päätöstään lähes kolminkertaistamalla olemassa olevien laitostensa kapasiteetin, ja tänä vuonna Ruotsi viimein linjasi politiikkansa vastaamaan käytäntöä eli purki päätöksen.
Helsingin Sanomien Annamari Sipilä listasi kolumnissaan syitä jäsenmaiden muutostuulelle ja tiivisti ne klassisiin kolmeen kaupunkiin: Kioto, Moskova ja Lissabon. Kiotolla viitataan päästöjen vähentämisen tarpeeseen ilmastosopimuksen mukaisesti, Moskovalla EU:n epämiellyttävään riippuvuuteen tuontienergiasta ja Lissabonilla kuuluisaan strategiaan, jonka piti sitouttaa EU-maat pärjäämään kilpailukykynsä puolesta.
Itse lisään listaan Pekingin. Joka siellä on käynyt, ymmärtää että viittaan kaupungin järkyttävään ilmanlaatuun. Oikeastaan ihmettelen, ettei ydinvoiman vahvuudesta tässä suhteessa puhuta enempää, sillä polttovoimaloiden ja liikenteen pienhiukkaset ovat vakava terveysongelma, joka tappaa EU-maissa joka vuosi n. 350 000 ihmistä. Taannoin ilmatieteen laitoksen johtaja, professori Petteri Taalas ennakoi ilmastotalkoiden kasvattavan rutkasti tätä lukua mm. uusiutuvan energian tavoitteen seurauksena lisääntyvän puunpolton hiukkaspäästöt ovat merkittävät. Siksi hyvä ilmanlaatu ei ole ollenkaan vähäinen tekijä ydinvoiman merkitystä arvioitaessa. Tuulivoimallakin tämä tietysti on, mutta niin usein kuin tuulivoiman rinnalle ja varavoimaksi valitaan käytännössä hiilivoima, sen ilmanlaatuhyöty kokee kolhuja.
Vastustin ydinvoimaa aikoinani monestakin syystä jätekysymyksen keskeneräisyys oli niistä yksi. On kuitenkin alkanut näyttää siltä, että ainakin toistaiseksi muut vaihtoehdot ovat vielä huonompia. Siksi sillä on paikkansa osana energiapalettia.