Venäjä on Euroopan neuvoston ja Etyj:n jäsenvaltio, joka on, tai ainakin pitäisi jäsenyytensä myötä olla, täysin sitoutunut kunnioittamaan ihmisoikeuksia. Maan todellinen ihmisoikeustilanne on kuitenkin heikko. Muukalaisviha ja homofobia ovat Moskovan ihmisoikeustoimiston mukaan kasvaneet, ja johtaneet vuonna 2008 yli 100 ihmisen surmaan rodun, kansallisuuden, uskonnon ja sukupuolisen suuntautuneisuuden vuoksi. Lokakuussa Venäjän jesuiittaveljeskunnan johtaja Messmer ja ecuadorilainen pappi Betancourt murhattiin raa’asti heidän Moskovan asunnossaan. Ongelmallista on että Venäjän viranomaiset eivät käytännössä tuomitse tällaisia rikoksia.
Myös ihmisoikeuksien puolustaminen Venäjällä tarkoittaa itsensä asettamista erityisen vaaralliseen asemaan. Ihmisoikeusaktivistien tilanne on vakava huolenaihe, kuten myös vaikeudet, joita ihmisoikeuksien edistämistä ajavat kansalaisjärjestöt kohtaavat. Strasbourgissa sijaitseva Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on käsitellyt lukuisia Venäjän kansalaisten esittämiä kanteita. Tuomioiden mukaan vakavia ihmisoikeusrikkomuksia ja Venäjän valtion viranomaisten mielivaltaa on esiintynyt monissa tapauksissa.
Näihin seikkoihin on suhtauduttava nyt vakavasti neuvoteltaessa uutta puitesopimusta, joka tarjoaa kattavan kehyksen EU:n ja Venäjän välisille suhteille. Marraskuisen EU:n ja Venäjän välisen huippukokouksen yhteydessä käynnistettyjen neuvotteluiden tulee huomioida ihmisoikeuksien, oikeusvaltion ja demokratian keskeisyys. Venäjän viranomaisia tulee myös vaatia noudattamaan kaikkia Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätöksiä viiveettä.
Ihmisoikeusjuristit, jotka käsittelevät väitettyjä rikkomuksia ja samalla ottavat valtavia henkilökohtaisia riskejä tutkiessaan tapauksia, ansaitsevat suurimman kunnioituksen arvokkaasta työstään. Heille tulisi taata valtion suoja ja kansainvälisen yhteisön riittävä tuki.
