Arvoisa puhemies
käytän tätä mahdollisuutta hyväkseni kiittääkseni kollegoita äskeisestä äänestyksestä, jossa Euroopan parlamentti selväsanaisesti antoi tuen benchmark-mallilleni, jonka puolesta olen puhunut jo kauan ja esittänyt ensimmäisenä sitä sovellettavaksi päästökauppaan. Vaikka se hävisi niukasti teollisuusvaliokunnan äänestyksessä, ja hieman runsaammin ympäristövaliokunnassa, elämä yllättää: nyt benchmark kelpaa kriteeriksi neuvoston kautta kierrätettynä.
Ja hyvä niin: komission alkuperäinen esitys ja ympäristövaliokunnan kanta päästökaupasta olivat molemmat epätasapainoisia asettaessaan eurooppalaisen tuotannon vaikeaan kilpailuasetelmaan maailmanmarkkinoilla antamatta erityistä ilmastohyötyä. Paitsi työpaikkojen, myös ympäristön kannalta tämä olisi merkinnyt selkeää tappiota, sillä se olisi luonut paineita siirtää tuotantoa päästörajojen ulkopuolisiin maihin
Nyt päätös avasi oven oikeudenmukaisempaan ja ympäristön kannalta pitkänäköisempään kohteluun. Kaikki on kuitenkin edelleen auki, ja nyt alkaa sen varmistelu, mitä tahoja saadut parannukset koskevat.
Ympäristötavoitteet ovat muuttumattomat, ja ne ovat haastavia. Tämä ei tule olemaan helppo tavoite teollisuudelle, mutta ei sen kuulukaan olla helppo.
Joka tapauksessa on turha puhua ilmaisista päästöoikeuksista, koska mittapuuksi asetettavat benchmarkit ovat kunnianhimoisia. Niin pitää ollakin, sillä muuten ei synny järjestelmää, joka saisi yritykset kilpajuoksuun kohti vähäpäästöisintä tekniikkaa.
Ympäristöliikkeen valitus paketin vesittämisestä tuntuu minusta suoraan sanoen kohtuuttomalta, kun ottaa huomioon että tavoitteista pidetään kiinni, ja teollisuudenaloilla on laskeva päästökatto. Se on vastuutonta puhetta, mutta eihän kaikkia vastuunkanto kiinnostakaan. Riittää, kun maailmalle poljetaan jalkaa.
