Viime päivät ovat olleet kiireisiä ja tulevat päivät ovat myös. Syynä on päästökauppa, jossa vastaan ryhmäni kannasta teollisuusvaliokunnassa. Olemme jakautuneet pahasti tässä kysymyksessä, joka vaikuttaa Euroopan talouteen ja työllisyyteen enemmän kuin yksikään muu tämän lainsäädäntökauden esitys. Parlamentin isoimman ryhmän EPP-ED:n enemmistö tukee minun linjaani, mutta toisaalta päästökaupan varsinainen raportööri on hänkin ryhmätoverini, ja olennaisissa kysymyksissä eri linjoilla. En käy ennustamaan miten asiassa käy (tiedotteista ja uusimmista kolumneista käy ilmi, mistä on kyse), mutta en jätä mitään ainakaan kiinni siitä, että olisinpa tehnyt jotain enemmän. Saatan tehdä jotain väärin ja taitamattomasti, ja niin varmaan teenkin. Mutta ainakaan en halua jäädä jossittelemaan, että olisinpa satsannut tähän vielä enemmän.
Niinpä en oikein ehdi nyt tuomaroida palindromeja kun en ehdi mitään muutakaan inhimillistä. Ahkerin palindromisti on jo vaatinut että, delegoisin tuomaroinnin avustajilleni mutta se nyt ei vain käy. Se mitä kotisivuille kirjoitan, pitää olla oman käden jälkeä. Sitä paitsi tuomarointi on hauskaa! (Samasta syystä halusin hoitaa lapset itse heidän ollessaan pieniä en raaskinut jäädä paitsi niistä hauskuuksista, jotka olivat parasta maailmassa.)
Tätä kirjoitan lentokentällä matkalla Brysseliin, jossa tämän kuukauden toinen täysistuntoviikko pidetään Strasbourgin sijasta. Palaan inhimilliseen toimintaan kun palaan. Siihen asti olen hieman satunnainen. Teen kun jaksan ja ehdin. Nyt on aika tehdä työtä eurooppalaisten työpaikkojen pelastamiseksi.
Ps. päivän rohkaiseva uutinen on, että Saksan hallitus on kääntynyt päästökaupassa Korholan linjalle. En siis tiedä voitanko parlamentissa, mutta jos olen voinut vaikuttaa suuren jäsenmaan kantaan neuvoston puolella, tilanne ei ole aivan huono.
