Kannatan vahvasti valiokunnan mietinnössä esitettyä Nord Stream -kaasuputken ympäristövaikutusten arviointia. Mutta kyse ei ole vain siitä: ei myöskään tule unohtaa sen energiapoliittista aspektia. Emme voi harjoittaa energiapolitiikkaa, joka on irrallaan ilmastopolitiikasta. Nuo kaksi kuuluvat yhteen yhtä olennaisesti kuin verotus ja budjetti tai laki ja oikeus.
Energiapolitiikkaa ei voi enää olla ilman talous- tai muita sellaisia instrumentteja, jotka mahdollistavat sen elementit. EU:n ja sen jäsenvaltioiden energia-asioita käsittelevät Valkoiset kirjat ovat toistuvasti peräänkuuluttaneet puhtaita, riippumattomia ja kilpailukykyisiä energiamuotoja – kuitenkin ainoastaan viimeisellä kriteerillä, kilpailukyvyllä, on toimiva markkinamekanismi.
En edelleenkään näe sellaista markkinamekanismia, joka vähentäisi energiariippuvuuttamme – etenkään Venäjältä tulevassa kaasussa. Tällä viikolla Euroopan Energiafoorumi kuulee OPEC:ia. Ei ole OPEC:n oma heikkous, että se muodostaa korvaamattoman kartellin, jolla on liian suuri vaikutus meidän taloudellemme.
Edellisten sukupolvien virheestä energiariippuvuuden on annettu kasvaa ja kukoistaa kustannuksellamme. Se on seikka, joka meidän tulisi muistaa tehdessämme päätöksiä tulevaisuuden ratkaisuista myös kaasuputkien ja muiden taloudellisten riippuvuuksien suhteen. Onko se kestävää kehitystä, onko se oikea suunta kun pyritään vähähiiliseen talouteen?
Ilmastonmuutos on todellisuutta, kuten myös kohoavat energiakustannukset. Kaasuriippuvuus kasvaa ja tuo EU:n naapurille sitä valtaa, minkä se menetti 20 vuotta sitten.
Emme varmastikaan halua toistaa poliittisten edeltäjiemme virheitä. Meillä on paljon tekemistä lyhyen ajan sisällä.
