KIRJALLINEN KYSYMYS E-2496/08
esittäjä(t): Eija-Riitta Korhola (PPE-DE)
komissiolle
Aihe: EFTA-maiden liittyminen EU:n päästökauppajärjestelmään
Päästökaupasta annettu ETS-direktiivi (2003/87/EY (1)) sisällytettiin ETA-sopimukseen 26. lokakuuta 2007, joten EFTA-maat ovat nyt mukana Euroopan päästökauppajärjestelmässä yhtäläisin ehdoin jäsenvaltioiden kanssa. Tämä on myönteistä kehitystä, sillä kaikki kolme EFTA-maata ovat täysin integroituneet sisämarkkinoihin ja sitoutuneet ratkaisemaan ympäristöongelmia.
Mukaan liittyminen on kuitenkin tuonut mukanaan odottamattomia ongelmia. Esimerkiksi Norjassa tietyt kansallisen toimintasuunnitelman osat ovat selvästi yhteisön ympäristöpolitiikan ja EU:n kilpailusääntöjen vastaisia ja aiheuttavat kielteisiä seurauksia Norjaan investointeja tekeville EU:n yrityksille.
Esimerkkinä mainittakoon, että Norjan kansallinen toimintasuunnitelma antaa vapaita päästöoikeuksia vain laitoksille, joilla on ollut päästöjä vuosien 1998 ja 2001 välisenä aikana, mutta siinä ei anneta mitään uudenaikaisemmille laitoksille. Tällä käytännöllä ei vaikuta olevan mitään ympäristöön liittyviä perusteita. Sääntö suosii vanhoja laitoksia, jotka käyttävät vanhaa teknologiaa, ja samanaikaisesti uudenaikaiset parhaaseen mahdolliseen teknologiaan perustuvat laitokset joutuvat maksumiehen rooliin, mikä tekee niistä epätaloudellisia. Eräässä tapauksessa norjalaisesta louhoksesta peräisin oleva kalkkikivi on kuljetettava muualle Norjassa tai ulkomailla sijaitseviin vanhempiin laitoksiin käsiteltäväksi, vaikka se voitaisiin käsitellä louhoksen viereen rakennetussa uudessa laitoksessa. Tästä aiheutuu lisäpäästöjen ohella myös kustannuksia alan eurooppalaiselle teollisuudelle. Hyvässä uskossa vuoden 2001 jälkeen tehdyt investoinnit menevät täten hukkaan. Norjan kansallisen toimintasuunnitelman myönnettävät vapaat päästöoikeudet vääristävät kilpailua ja haittaavat ulkomaisia investointeja Norjaan, mistä aiheutuu ympäristövaikutuksia.
Tämä on päästökauppajärjestelmän perusteiden vastaista ja estää järjestelmää toimimasta kunnolla. Perusteena vaikuttaisi olevan tavoite, että päästöoikeuksia ei myönnettäisi ilmaiseksi lainkaan vuoden 2012 jälkeen, jolloin ei noudateta seuraavaa kauppajaksoa koskevaa EU:n politiikkaa, jonka mukaan päästöoikeuksista päätetään yhteisön laajuisten yhteisten sääntöjen mukaisesti. Tilanne mutkistuu entisestään, jos päästökauppajärjestelmään mukaan kytketyissä unionin ulkopuolisten valtioiden kansallisissa toimintasuunnitelmissa noudatetaan politiikkaa, joka on ensisijaisten kilpailusääntöjen ja asiaa koskevan yhteisön politiikan keskeisten elementtien vastainen.
Onko komissio tietoinen ongelmista, joita Norjan kansallisen toimintasuunnitelman esimerkki saattaa aiheuttaa Euroopan teollisuudelle ja päästöjen vähentämistä koskevalle yhteiselle tavoitteelle, vaikuttaen siten Euroopan päästökauppajärjestelmän toimintaan ja tulevaisuuteen?
Koska EU:n päästökauppajärjestelmä laajenee tulevina vuosina, onko komissiolla tarjota ratkaisumallia ongelmille, joita saattaa ilmetä Euroopan teollisuudelle, jos päästökauppajärjestelmiä yhdistetään kolmansien maiden kanssa?
(1) EUVL L 275, 25.10.2003, s. 32.
E-2496/08FI
Komission jäsenen Stavros Dimaksen
komission puolesta antama vastaus
(8.7.2008)
Komissio puoltaa Euroopan talousalueen (ETA) maiden liittymistä EU:n päästökauppajärjestelmään.
Eftan valvontaviranomainen ei ole vielä hyväksynyt Norjan kansallista jakosuunnitelmaa (NAP). Norjan jakosuunnitelman mukaan päästöoikeuksista voidaan jakaa huutokaupalla noin 60 prosenttia, joka on enemmän kuin muissa vaiheen II kansallisissa jakosuunnitelmissa. EU:n päästökauppadirektiivi (1) tosin sallii vain 10 prosenttia päästöistä jaettavan huutokaupalla toisessa vaiheessa, mutta Norja sai oikeuden lisätä huutokaupan osuutta liittyessään EU:n päästökauppajärjestelmään. Tämä poikkeus on vahvistettu ETA:n sekakomitean 26. lokakuuta 2007 tekemässä päätöksessä N:o 146/2007. Päästökauppadirektiivi jättää jäsenvaltioille huomattavan harkintavallan päästöoikeuksien jakamisessa. Päästökauppadirektiivin säännösten ja erityisesti liitteen III mukaan komissio tai Eftan valvontaviranomainen asettaa pelkästään ylärajan kunkin jäsenvaltion tai ETA-maan kokonaispäästöille. Niiden täytyy tämän lisäksi tarkkailla, joutuvatko jotkut yritykset tai alat epäsuotuisaan asemaan jakosuunnitelman seurauksena, ja ottaa huomioon valtiontukisäännöt. Tämä pitää paikkansa myös Norjan tapauksessa, jossa valtio käytti EU:n päästökauppadirektiivin antamaa harkintavaltaa asettamalla määräpäivän maksuttomien päästöoikeuksien jakamiselle. Määräpäivä koskee poikkeuksetta jokaista yksittäistä yritystä ja alaa, ja sen avulla voidaan ottaa huomioon markkinoilla toimivien yritysten aikaisemmat toimet ajalta ennen ehdottoman päästökaton asettamista.
EU:n päästökauppajärjestelmän yhdistämisestä kolmansien maiden kanssa komissio on korostanut, että kolmansien maiden päästökauppajärjestelmien yhdistämisen mahdollistamiseksi on ensiarvoisen tärkeää, että maat asettavat ehdottoman päästökaton sekä tehokkaan valvonta- ja raportointijärjestelmän, jotta EU:n päästökauppajärjestelmän tinkimättömyys ei vaarannu. Päästöoikeuksien jakaminen on tietyn mallin mukainen järjestelmä, jossa yhdenmukaisuus on toivottavaa muttei ehdottoman välttämätöntä.
(1) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/87/EY, annettu 13 päivänä lokakuuta 2003, kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta, EUVL L 275, 25.10.2003.
