Eilinen artikkelimme Hesarissa ilmastopolitiikan virhearvioista on nostattanut odotettua keskustelua palstoilla ja sähköpostissani. Kiitos kaikille innostuneesta palautteesta ja rohkaisusta. Huomaan, etten ole ajatuksineni yksin.
Satu Hassikin kommentoi tekstiäni päiväkirjansa sivuilla. Myönnän etten lue sitä, mutta avustajani sentään, ja toi pöydälle muutaman lohkaisun.
"Rouva Korhola on Euroopan parlamentissa tullut tunnetuksi siitä, että hän suoltaa ehdotuksia, joilla heikennettäisiin EU:n ilmastonsuojelun tavoitetasoa. Eikä ole kauaakaan siitä, kun hän ehdotti liudennusta myös päätöslauselmaan, jossa vedettiin yhteen ilmaston tutkimuksen viestiä poliittisille päättäjille, missä häntä ei tukenut edes oma ryhmä. Ydinvoimaa tukevia ehdotuksia hän tekee ahkerasti ja siihen hänellä toki on oikeus."
Satu puhuu totta, vaikka samalla tämä on mielestäni nolompaa hänelle. Oma ryhmäni (po. ryhmän raportööri) ei tosiaan tukenut muutosesitystä, jonka tein seuraavaan lauseeseen:
"Tuomitsee yritykset saada ilmastonmuutoksen syitä ja vaikutuksia koskevien tutkimusten tulokset näyttämään epäilyttäviltä, epävarmoilta tai kyseenalaisilta." Halusin tämän lauseen pois, siis deletoiduksi kokonaan. Mielestäni se oli repäisty sieltä, minne aurinko ei paista – joskin välillä tuulahtelee, energiavaihtoehdoissa pysyäkseni.
Sadulle kiitos, että hän muistutti siitä. Hän halusi tämän lauseen jäävän paikalleen, ja niin halusi ryhmäni raportöörikin, koska hän oli itse keksinyt sen, eikä ryhmämme runsaasta kritiikistä huolimatta halunnut laittaa miinusta omalle muutosesitykselleen.
Miksi minä taas halusin sen pois? Kai filosofin koulutukseni tähden. Aatehistoriaa ja tieteenfilosofiaa lukeneena jäljet pelottavat. Kirkko ja poliitikot ovat sörkkineet tieteen tuloksia, eikä aina niin kunnialla. Mielestäni tämä "tuomitseminen" tekee parlamentista yksinomaan naurettavan, kun se ylittää omat rajansa. Tiedettä ei kannata holhota, se on itseään korjaava mekanismi. Ja jokainen kyseisen alan vakava tutkija kyllä tietää, että tieteelliset tulokset ovat "epävarmoja" – se on yksi tieteen ominaisuuksistakin. Ilmastonmuutosta koskevat tulokset ovat toistaiseksi hyvinkin epävarmoja, jopa IPCC:n omien lausuntojen mukaan. Perustelin samalla lailla asiaa myös täysistuntopuheessani.
Satu kirjoitti myös: "Viime vuonna maailmassa uutta tuulivoimatehoa syntyi kymmenen kertaa enemmän kuin uutta ydinvoimaa. Euroopassa viime vuonna suurin määrä uutta sähköntuotantokapasiteettia syntyi tuulivoimaloihin. Se, että Suomessa on vuosikaudet suhtauduttu nuivasti tähän teknologiaan, jonka maailmanmarkkinat kasvavat huimaa vauhtia, on yksi 2000-luvun alun suurimmista taloudellisista erehdyksistä maassamme."
Niinpä niin. Tähänhän Hassia haastoin taannoin blogissani. Suostuuko hän koskaan puhumaan rehellisesti tuosta tehosta irtisaadusta sähköenergiasta? Vasta sitten vertailu olisi reilu.
Viime vuonna Suomessa sytytettiin myös huikea määrä enemmän tulitikkuja kuin juhannuskokkoja.
Kuten olen sanonut, kannatan kaikkia uusiutuvia, mutta kustannustehokkaasti. Tuulivoimaa en voi kannattaa siellä, missä ei tuule, sillä tutkitusti se silloin lisää hiilivoiman käyttöä. Enkä todellakaan haluaisi sentään niin pahasti alentaa ilmastonsuojelun tavoitetasoa.
