Helsingin Sanomissa on viime aikoina käyty eri palstoilla vilkasta keskustelua tuulivoiman merkityksestä Suomen energiahuollossa ja ilmastonmuutosta aiheuttavien päästöjen vähentämisessä.
Keskustelua seuratessa on vaikea välttää ajatusta, että tuulivoima on joillekin maailmankatsomuksellisessa erityisasemassa, koska sen vuoksi ollaan huolissaan jopa likaisimman ja tehottomimman energiamuodon jatkuvuuden puolesta säätövoimana tarkoitusko pyhittää keinot?
Erityisesti huoli lauhdevoiman jatkuvuuden puolesta on kummastuttanut. Helsingin Sanomien toimittaja Minna Passi (24. 3.) nimitti lauhdevoimakaasuturbiineihin satsausta jopa arvovalinnaksi asenteellisuutta paljastavampaa kommenttia lienee vaikea löytää.
Energiateollisuus sai moitteet siitä, että se satsaisi mieluummin vesivoimaan säätövoimana, koska se on "bisneksenä parempaa".
On selvää, että näin on: EU:n päästökauppa suosii päästöttömiä energiantuotantomuotoja, kuten oikein onkin. Ei silloin pidä moittia, jos raha ratkaisee.
Näyttääkin siltä, että jopa isopäästöinen lauhdevoima saa tuulivoiman kannattajilta synninpäästön tuulivoiman pyhittäessä sen?
Kyse ei ole vain suomalaisesta ilmiöstä, sillä muutamissa tuulivoimamaissa, kuten Saksassa, kukoistaa hiilivoiman renessanssi. Sääli sinänsä, mutta hyvin paljastavaa tuulivoiman todellisen potentiaalin kannalta.
Tuulivoimakeskustelua on häirinnyt harhaanjohtava lukujen tarjoilu. Nimellistehoista puhuminen tuotetun sähkönenergiamäärän sijaan antaa väärän kuvan energiamuodon merkityksestä.
Onkin syytä tarkastella niitä sähkömääriä, joita kukin voimalaitostyyppi voi tuottaa, eikä sen nimellistä sähkötehoa. Sähköteho, joita edustavat kilowatit (kW) ja megawatit (MW), kuvaa voimalaitoksen nimellistehoa, potentiaalia: se on kuin hevonen, joka on paikallaan.
Sähköenergia, josta puhutaan yleensä megawattitunnein (MWh) tai terawattitunnein (TWh), kertoo taas voimalaitoksen tuottamasta sähkömäärästä: se on kuin hevonen täydessä vauhdissa.
Tuulivoiman tuottama sähköenergia on vain neljännes teholtaan samansuuruisen ydinvoimakapasiteetin annista. Kun yhden omakotitalon lämmitys kuluttaa sähköä keskimäärin 20 megawattituntia vuodessa, 1 000 MW:n ydinvoimayksikkö lämmittää 400 000 taloa, ja 1 000 MW tuulivoimalaitoksia lämmittää vain 115 000 taloa.
Suomessa on tuulivoimaa runsaat 100 megawattia, mikä vastaa 0,2 prosenttia sähköntuotannostamme. Sen nostaminen usein peräänkuulutettuun 3 000 megawattiin ei tuottaisi sähköenergiaa vuodessa kuin vain noin 7,5 terawattituntia (TWh).
Se valtava määrä tehoa olisi alle neljännes esimerkiksi ydinvoiman nyt tuottamasta sähköstä. Tuulivoima varaa kantaverkossa niin ikään runsaasti siirtotehoa, ja kuormittaa siis verkkoa suhteettoman paljon.
Päästöttömiä energiavaihtoehtoja kuten tuuli- ja ydinvoimaa ei ole kuitenkaan sinänsä mitään mieltä asettaa vastakkain: YK:n ilmastopaneelin IPCC:n mukaan molempia energiamuotoja tarvitaan ilmastonmuutoksen torjunnassa.
Tuulivoimapuheenvuoroissa tuntuu tyystin unohtuvan se, että tuulivoima heikentää elinympäristön laatua kahdella tavalla. Ensinnäkin tuulivoimalat tuottavat melusaastetta, ja toiseksi tuulipuistot muuttavat maiseman.
Kun otetaan huomioon, kuinka valtaisa määrä tuulivoimapuistoja tarvitaan, jos tuulivoimaa aiotaan käyttää uusiutuvia energianlähteitä koskevan tavoitteen saavuttamiseksi, maisema- ja meluhaittoja ei siedä vähätellä.
On syytä käydä kansalaiskeskustelu siitä, ollaanko arvokasta rannikkomaisemaa ja luonnonrauhaa valmiita uhraamaan.
EIJA-RIITTA KORHOLA
fil. lis.
Europarlamentin ympäristövaliokunnan ja ilmastovaliokunnan jäsen
Euroopan kansanpuolueiden
energia- ja ilmastovastaava
Näin se on, tuuli- ja aurinkovoima ovat ns. matalaenergiaratkaisuja, mutta myös ns. sattumavoimaa. Hiilivoimasta tuskin kannattaa kaikkialla luopua, koska maapallon kuori ei ole vakaa, eli maanjäristysten kestävät ydinvoimalat perustuvat oletettuun maksimiin, joka on kompromissi turvallisuuden ja taloudellisuuden kanssa, ja aina jää arvailun varaan tulevaisuuden sotien osalta, raskaan pommin tai ohjuksen kestävää voimalaa tuskin koskaan kyetään rakentamaan. Ydinsaasteiden hajoamisaika on jopa kymmenissä tuhansissa vuosissa. Euroopan tarvitsemaa energiaa varten aurinkovoimana tarvittaisiin jonkun arvion mukaan noin 0,7 kertaa Suomen pinta-alan kokoinen aurinkopaneeli, jonka tekemiseen Kiinan tulisi lisätä hiilivoimaa moninkertaisesti nykyisestä. Ns. hyvään vihreään tuotavat aurinkopaneelit tuskin saavat päästötulleja riesakseen.