Arvoisa puheenjohtaja,
Mielestäni Tsadin päätöslauselma tuo hyvin esiin kriisin kaksi osa-aluetta, joihin sekä paikallisen hallituksen, että kansainvälisten tahojen tulisi kohdistaa huomionsa inhimillisen kärsimyksen minimoimiseksi.
Ensinnäkin; humanitaarinen kriisi on levinnyt laajalle ja paikanpäällä olevat avustusjärjestöt ovat raportoineet jo pitkään kasvavasta sisäistenpakolaisten määrästä. Pakolaisleirien erittäin heikko turvallisuustilanne, laajalle levinnyt seksuaalinen väkivalta ja vaikeus toimittaa ruoka-apua kaikkein levottomimmille alueille ovat tehneet tilanteesta entistä kriittisemmän.
Toisekseen; kuten jo maaliskuun täysistunnossa käydyssä keskustelussa nostin esille, sananvapautta on rajoitettu mittavasti, ja useat alueelta raportoivat journalistit ovat joutuneet jättämään Tsadin pidätysten ja vankeustuomion pelossa. Poliittisen opposition tukijoita on uhkailtu ja heitä on kadonnut. Tämä seikka jää usein humanitaarisen kriisin varjoon, vaikka sen parantaminen voisi olla yksi tärkeä askel tiellä vakaampaan politiikkaan.
Todellinen ratkaisu vaatii tietenkin päätöslauselman peräänkuuluttamaa vahvaa poliittista tahtoa ja suuria konkreettisia toimia monelta taholta. Mutta yhtä tärkeää on päätöslauselmassa esiin nostettu tarve panostaa tsadilaisiin lapsiin ja heidän tulevaisuuteensa pyrkimällä tehokkaasti estämään heidän rekrytointinsa aseellisiin kapinallisjoukkoihin, sekä panostamalla heidän peruskoulutukseensa mm. ihmisoikeusopinnoin.
