Arvoisa puheenjohtaja,
Kuten kiireellisestä päätöslauselmasta käy ilmi, naisten oikeuksien puolestapuhujia yritetään hiljentää Iranissa voimallisin keinoin; heitä on pidätetty, kuulusteltu ja tuomittu vankeuteen, toisia uhkaillaan jopa kivittämisellä. Kansalaisjärjestötoiminta on tehty erittäin vaikeaksi, ja sanan- ja kokoontumisenvapautta on rajoitettu. Tammikuun alussa Iranissa lopetettiin myös yli 17 vuotta toiminut naisten ja miesten tasa-arvon puolesta puhunut Zanan-lehti.
Huolestuttavaa on myös, että Iran ei ole edelleenkään ratifioinut kaikkien naisten syrjinnän poistamista koskevaa YK:n yleissopimusta (CEDAW). Iranilainen ihmisoikeusjuristi Mehrangiz Kar on todennut, että Iranin oikeusjärjestelmä on täysin yhteensopimaton YK:n naistenoikeuksien yleissopimuksen kanssa, sillä Iranin perustuslaki ei voi olla islamilaisen Sharia -lain vastainen. Suurin osa muslimimaista on kuitenkin ratifioinut YK:n naistenoikeuksien yleissopimuksen.
Herää kysymys uskovatko Iranin päättäjät ja viranomaiset, että poliittisesti aktiiviset ja yhteiskuntakriittiset naiset ovat todellinen uhka Iranin yhteiskunnalle? Näissä rohkeissa ja sitkeissä naisissa epäilemättä asuu valtava voima muutokselle. On tärkeää, että EU osoittaa näille perusihmisoikeuksien puolesta kamppaileville iranilaisille tukensa. Siksi kehotankin kaikkia kollegoitani puoltamaan tätä päätöslauselmaa, ja vetoamaan Iranin hallitukseen ja kansainvälisiin tahoihin avoimemman kulttuurienvälisen dialogin avaamiseksi ja ratkaisun löytämiseksi.
