Arvoisa puhemies,
Kollega Gomesin mietintö on mitä tarpeellisin puheenvuoro tästä kansainvälisen yhteistyön merkittävästä haasteesta. Kiitän Ana Gomesia jälleen kerran selvänäköisyydestä.
Yhtäältä näyttää siltä, että Afrikka on hyötynyt taloudellisesti kiinteistä suhteistaan Kiinaan: Euroopan ohella Arikan merkittävimmän kauppakumppanin talousveto on vähentänyt köyhyyttä. Kiina ei puhu Afrikasta taakkana vaan mahdollisuutena täynnä taloudellista potentiaalia.
Toisaalta on käynyt selväksi, että Kiinan asemassa Afrikassa on syvästi huolestuttavia piirteitä. Asevienti, epäterveet investoinnit, raaka-aineriisto – Eurooppa jos mikä tunnistaa, että intohimoissa on uuskolonialismin piirteitä. On perusteltua kysyä, käytetäänkö taloudellista valtaa suurvaltapakkomielteiden edistämiseen. Tämä näkyy esimerkiksi Darfurissa.
Toinen kysymys on, miten EU:n tulisi reagoida. Kiina on monessa Euroopan kilpakumppani Afrikassa, ja useat kollegat ovat todenneet, ettei läksyttäminen auta omanarvontuntoisen nousevan suurvallan edessä. Mietinnössä onkin valittu viisaasti rakentava lähestymistapa. Siitä on erotettava tehtävämme muistuttaa Kiinaa velvollisuuksista, joita kumppanuus sisältää; ponnistelujen vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi, konfliktien torjumiseksi ja kestävän kehityksen takaamiseksi on oltava yhteisiä.
Aivan erityisesti yhteistyö korostuu ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi: Bali toi toiveikkuutta, että Kiina merkittävänä päästäjänä ja Afrikka merkittävänä sijaiskärsijänä saataisiin osallisiksi.
Lopuksi on tunnustettava tosiasia, ettei Kiina jaa eurooppalaisten kanssa samanlaista ihmisoikeuskäsitystä. Siksi meidän tulee ponnistella entistä tarmokkaammin, jotta kestävä demokratia, oikeusvaltio ja hyvä hallinto juurtuvat Afrikkaan. Lopullinen ratkaisu Kiinan haasteeseen kun ei ole Kiinassa. Se on Afrikassa itsessään.
