Arvoisa puhemies,
Kiitän kollega Ana Gomesia arvokkaasta mietinnöstä: käytännöllinen lähestymistapa on tuottanut poikkeuksellisen selkeän viestin niin neuvostolle ja komissiolle kuin irakilaisille.
Ongelman ydin nähdään kirkkaasti: Irakista ei puutu rahaa. Sieltä puuttuvat vakaus, poliittinen tahto, vahvat instituutiot ja hallinnollinen kyky käyttää rahat hyvin. Juuri näillä alueilla unionilla on annettavaa.
Ensinnäkään Irak ei ole perinteinen kehitystyökohde vaan poikkeuksellinen työmaa. Tästä syystä erillisin työvälinein ei kestäviä tuloksia saada aikaan. Yhdistämällä kehitystyön ja turvallisuuden välineet yhden varjon alle EU voisi tehostaa vuoropuhelua irakilaisen yhteiskunnan kanssa. Painotettakoon läpinäkyvyyttä: komission tulee sallia rahoitusvälineiden demokraattinen valvonta.
Toiseksi unionin tulisi sitoutua nimenomaan parlamentaarisen ulottuvuuden tukemiseen. Meidän tulee tukea hyvän hallinnon ja työtapojen juurruttamista edustajien neuvostoon, kouluttaa sekä tarjota voimavaroja parlamentaariseen työhön ja tarvittaessa asiantuntija-apua lainsäädännön kehittämiseksi – liittovaltiorakenne on lainsäädännöllinen haaste.
Kolmanneksi on pidettävä kiinni siitä, että ihmisoikeudet ovat Irakin kehityskilvoittelun keskiössä. Unionin panosta vaatii etnis-uskonnollisten vähemmistöjen asema. Kristityt assyrialaiset, kaldealaiset ja syyrialaiset sekä muut vähemmistökansat kuten turkmeenit kohtaavat jatkuvaa syrjintää ja hengenuhkaa. Tämän lopettamiseksi on oltava määrätietoisempi.
Toivon, että kaikki kollegat ymmärtäisivät, ettei mietinnössä ole enää kyse menneisyyden virheistä. Ne virheet tunnustetaan, eikä niistä räksyttäminen auta irakilaisia. On kilvoiteltava ei vain siksi, että menneisyys velvoittaa siihen, vaan juuri siksi, ettei Irakissa muutoin tulevaisuutta.
