KIRJALLINEN KYSYMYS E-5979/07
esittäjä(t): Eija-Riitta Korhola (PPE-DE)
komissiolle
Aihe: EU-maista tuotujen käytettyjen autojen arvonlisäveron perintä
Viime vuosien aikana käytettyjen henkilöautojen ostaminen ja tuominen eri EU-maasta toiseen on yleistynyt kovasti. Suomen kohdalla tuonti on luonnollisesti keskittynyt erityisesti Saksasta ostettaviin autoihin. Toiminta ei ole kuitenkaan ollut aivan ongelmatonta ja onkin ilmennyt muutamia epäkohtia, jotka ovat aiheuttaneet käytettyjen autojen ostajille päänvaivaa. Arvonlisäveron perintä on eräs ongelma-alue erityisesti silloin, kun käytetyt ajoneuvot on ostettu veroineen, eli kauppahintaan on sisältynyt ostomaan arvonlisävero ja ne on sittemmin myyty eteenpäin. Esimerkiksi Suomessa on käynyt niin, että käytetyn auton tuoja on auton eteenpäin myytyään tehnyt arvonlisäverosta valvontailmoituksen ja ilmoittanut maksettavaksi arvonlisäveroksi verollisen ostohinnan ja myyntihinnan välisen eron, soveltaen marginaaliverotusta koskevia säännöksiä (ArvonlisäveroL 79§, Suomi).
Verotarkastuksessa verottaja on pitänyt näitä ostoja kuitenkin niin sanottuina nollavero-ostoina, joka tarkoittaa sitä, ettei Saksaan maksettua arvonlisäveroa ole lainkaan otettu huomioon. Tämän seurauksena verottaja katsoo, että myyjän tulee maksaa arvonlisäveroa myös siitä arvonlisäverosta, jonka esimerkiksi saksalainen myyjä on ostetusta autosta jo maksanut. Käytännössä tämä johtaa siihen että samasta autosta maksetaan veroa niin Saksaan kuin Suomeenkin.
Onko komissio kuullut vastaavista tapauksista tai selvittänyt asiaa autojen osto- ja myyntitoiminnan sujuvuuden lisäämiseksi?
Katsooko komissio, että samasta tavarasta arvonlisäveron maksaminen kahteen EU-maahan on kohtuullista ja linjassa EU-säädösten perusperiaatteiden kanssa?
Jos esimerkiksi Suomen verottajan käsitys katsotaan oikeaksi, olisiko saksalainen myyjä velvollinen hyvittämään ostajalle autosta Saksaan maksetun arvonlisäveron, ja kuinka tämä käytännössä tapahtuisi ja kuinka pitkän ajan takaa myyjä olisi siihen velvollinen?
E-5979/07FI
Komission jäsenen László Kovácsin
komission puolesta antama vastaus
(18.1.2008)
Yhdenmukaistetun arvonlisäveron (alv) järjestelmän periaatteena on, että alv:a ei voida kantaa kahteen kertaan yhteisössä. Yleisen periaatteen mukaan tavaroista kannettava alv maksetaan luovutusjäsenvaltiossa, jos tavaroiden ostaja on yksityishenkilö. Jos taas tavaroiden ostaja on verovelvollinen, alv maksetaan määräjäsenvaltiossa. Toisesta jäsenvaltiosta hankittujen autojen alv:n kantamisessa sovelletaan eri sääntöjä riippuen siitä, onko ajoneuvo uusi vai käytetty.
Jos yksityishenkilö hankkii käytetyn ajoneuvon yhteisön sisällä, alv:a ei tarvitse maksaa. Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28 päivänä marraskuuta 2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY (1) 2 artiklan 1 kohdan mukaan alv:a on suoritettava uusien kulkuneuvojen yhteisöhankinnoista.
Mainitun direktiivin 2 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaan kulkuneuvojen katsotaan olevan uusia, kun luovutus tapahtuu kuuden kuukauden kuluessa ensimmäisestä käyttöönotosta tai kun kulkuneuvolla on ajettu enintään 6 000 kilometriä. Jos tällaisen kulkuneuvon hankkii yksityishenkilö tai verovelvollinen, siitä kannettava alv maksetaan määräjäsenvaltiossa arvonlisäverodirektiivin 40 artiklan nojalla. Jos alv on kannettu kahteen kertaan, hankintajäsenvaltiossa maksettu alv palautetaan pyynnöstä.
Verovelvollinen jälleenmyyjä voi tietyin edellytyksin soveltaa käytettyihin autoihin arvonlisäverodirektiivin 312 artiklassa ja sitä myöhemmissä artikloissa säädettyä voittomarginaalijärjestelmää. Tässä järjestelmässä alv voidaan laskea myyntihinnan ja ostohinnan välisestä erotuksesta. Jotta voittomarginaalijärjestelmää voitaisiin soveltaa, tietyt ehdot on täytettävä. Esim. tavarat on oltava hankittu voittomarginaalijärjestelmää soveltaneelta yksityishenkilöltä tai verovelvolliselta, ja ostajan on oltava verovelvollinen jälleenmyyjä.
Komission tietojen mukaan Suomi on pannut täytäntöön voittomarginaalijärjestelmää koskevat säännökset 30. joulukuuta 1993 annetun arvonlisäverolain (1501/1993) 79 §:ssä eikä sillä ole syytä epäillä, etteikö niitä sovellettaisi yhteisön lainsäädännön mukaisesti. Itse asiassa komissio ei ole saanut yhtään asiaa koskevaa kantelua.
Koska myös luovuttajan ja ostajan välinen sopimussuhde kuuluu yksityisoikeuteen, tätä koskevat kysymykset eivät kuulu komission toimivaltaan.
(1) EUVL L 347, 11.12.2006.
