Arvoisa puhemies,
Harvan päätöksen vaikutukset lienevät Euroopassa yhtä kauaskantoisia ja keskenään ristiriitaisia kuin neuvoston kevään 2007 ilmastopoliittisen triplan päästövähennys 20 %, energiansäästö 20 % sekä uusiutuvia 20 %, kaikki vuoteen 2020 mennessä. Jälkimmäinen sitova tavoite kun uhkaa valitettavasti kiihdyttää ilmastonmuutosta. Kunnes tämä ymmärretään, ilmastollinen hyöty on saatavissa vain kahdesta ensimmäisestä.
Energian säästö nimenomaan energiatehokkuuden parantamisessa onkin kiistatta yksi tehokkaimmista työkaluista ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Tästä ja raportin sisällöstä vallitsee parlamentissa laaja konsensus; kiitän raportööri Hallia siitä, että hän työllään mahdollisti sen syntymisen.
Arvokasta raportissa on se, että siinä on ymmärretty asian laajuus ja mahdollisuus: vaatimuksella energiatehokkuudesta tulee olla yhteiskunnallinen läpäisyvaikutus. Sen pitää kohdistua kaikkeen suunnitteluun ja toimintaan kaikilla tasoilla. Energiatehokkuustavoitteiden ja sääntöjen piiriin on suljettava yhtälailla laitteet, rakennukset, energiantuotanto ja siirto, liikenne kuin kulutustottumuksetkin.
Toimia tarvittaisiin viipymättä. Siksi on valitettavaa, että parlamentin pitää muistuttaa komissiota siitä, että lainsäädäntöä on jo alalla valmiina. Jäsenmaiden implementointi on ollut tähän asti huomattavan vajavaista, mihin komission on kiinnitettävä huomiota.
Energiatehokkuuden parantamisessa on kyse kilvoittelusta, jossa ilmaston kannalta paras tulos saavutetaan markkinoiden omin ehdoin. Tästä esimerkkinä ovat erilaiset standardointijärjestelmät. On varottava joustamatonta lainsäädäntöä: Kun paras käytettävissä oleva tekniikka valjastetaan käyttöön kepin ja porkkanan avulla, hevosvoimia riittää lainsäätäjän yksityiskohtainen keinovalikoimiin puuttuminen vain uuvuttaa juhdan.