Arvoisa puhemies,
Keskustelemme tänään toisessa luennassa kahdesta merkittävästä ympäristön laatua parantavasta direktiivistä – toinen koskettaa meriä, toinen ilmaa. Ilmansuojelu on ympäristönsuojelun keskeisimpiä ja perinteisimpiä aloja siitä syystä, että ilman laadun ja ihmisen terveyden välillä on suora korrelaatio. Kuten komissio on todennut, ilman pilaantumisen vuoksi elinajanodote on lyhentynyt EU:ssa 8,5 kuukautta. Satojentuhansien ihmisten elämänlaatu heikkenee päivittäin ja luontoympäristö on uhattuna viime vuosien merkittävistä päästövähennyksistä huolimatta. Ilmanlaatudirektiivin tärkeyttä ei voine korostaa liikaa: se kokoaa hajanaisen normiston yhteen, mikä parantaa lähestymistapaa ongelmaan.
Haluan ensinnäkin kiittää neuvostoa siitä, että se tuli parlamenttia vastaan tärkeissä kysymyksissä: lähes puolet parlamentin ensimmäisessä luennassa hyväksymistä tarkistuksista oli otettu kattavasti mukaan. Neuvosto päätyi puoltamaan nimenomaan eräitä hyvin keskeisiä parlamentin tarkistuksia, jotka koskevat tiettyjen hiukkaspitoisuuksien tavoitearvojen korvaamista sitovilla raja-arvoilla ja niiden määräaikoja ja sovellettavuutta. Juuri ihmisen terveydelle haitallisimpia PM2,5-pienhiukkasia koskeva raja-arvonormi on ratkaisevan tärkeä.
Tarvitsemme siis ehdottomasti lujan direktiivin. Pelkät raja-arvot eivät kuitenkaan itsessään riitä. Huomiota onkin kiinnitettävä myös ilmalaatua parantavien tekniikoiden edistämiseen
