Terveisiä Balin ilmastokokouksesta. Olen näiden YK:n ilmastokokousten vakiokalustoa Satu Hassin tapaan ainakin Buenos Airesissa, Montrealissa, Nairobissa ja nyt täällä Balilla olemme Sadun kanssa kumpikin olleet europarlamentin delegaatiossa. Tänä vuonna mukaan on tullut myös Riitta Myller ensikertalaisena, joten suomalaisedustus parlamentin puolella on entistä tuntuvampi.
Tulin paikalle vasta keskiviikkona, päivää myöhemmin kuin useimmat kollegat, sillä meridirektiivi oli käsittelyssä maanantaina täysistunnossa, ja olin ryhmäni raportööri aiheesta. Jetlagista toipumisessakin olen muista jäljessä mutta juuri nyt on ihan hyvä olo. Väsymys tulee aaltoina, ja sitä ei tietenkään helpota 30 asteen kostea kuumuus. Aikaeroa Suomeen on kuusi tuntia, ja se on juuri siihen ihmiselle hankalaan suuntaan, itään: aamuisin on vaikea nousta, kun taas iltaisin valvottaisi kauankin.
Bali on totta kai mukavan eksoottinen kohde ilmastokokoukselle, mutta kuinka viisas valinta, sitä pitää hieman pohtia. Yksi tärkeä osa ilmastokokousten antia ovat ns. side eventit, oheistapahtumat: erilaiset keskustelut ja teemapaneelit, joita järjestetään kokouksen ympärillä. Nyt niiden suosio ei ole kovin mahtava, pelkästään kuumuuden takia. Olen varma, että ensi vuonna Puolassa tilanne on jo ihan toinen ja ehkä delegaatiokaan ei ole silloin niin suuri kuin nyt.
Kiinnostavinta antia ovat mielestäni hyvät briefit, joita komissio ja EU:n puheenjohtajamaa päivittäin mepeille pitävät. Tänä vuonna puheenjohtajana toimii Portugal viime vuonna Suomen Jan-Erik Enestam oli komissaari Dimasin rinnalla kertomassa neuvottelujen kulusta. Lisäksi päivä on täynnä erilaisten delegaatioiden tai järjestöjen tapaamisia.
Tänään paikalla on myös Al Gore, joka puhuu kokouksen täysistunnossa illalla ei kuuleman mukaan ihan halpa puhuja. Häntä pyydettiin puhumaan myös europarlamentin väliaikaiselle ilmastonmuutosvaliokunnallemme, mutta hanke kaatui fiskaalisiin ongelmiin: Goren taksa yhdestä puheesta olisi ollut puoli miljoonaa dollaria. Emmehän me voineet jäädä muuta kuin kakistelemaan. Tämän kokouksen taksasta en tiedä mitään. Toivottavasti miehellä on kuitenkin jonkinlainen ilmastorahasto, jotta hyvät asiat edistyisivät.
Kysyin komission ja neuvoston briefissä päästökaupasta, sillä nythän odotamme komissiolta uutta tarkistettua versiota ulos tammikuussa. Samalla kun olen ankarasti kritisoinut nykyistä päästökauppaa, on sanottava että pistän suuren toivon sen uuteen versioon. Toivottavasti emme pety hirveästi.
Päästökauppahan on ideana loistava, ja jos sen nykyisiä kilpailua vääristäviä elementtejä voitaisiin korjata tai karsia pois, se voisi jopa olla osa ratkaisua, myös siinä miten USA saataisiin ilmastotalkoisiin mukaan. USA:n omia paikallisia päästökauppajärjestelmiä olisi vaikea yhdistää eurooppalaiseen järjestelmään, jos toisilla on tiukat päästökatot, toisilla vähemmän tiukat. Mutta jos pohjana olisi sektorikohtaiset päästöoikeuksien jaot, perustuen parhaisiin käytäntöihin, kauppa voisi sujua oikeudenmukaisesti. Globaalissa taloudessa sektorikohtaiset ratkaisut päästökaupan pohjana olisivat ainoa tapa taata oikeudenmukainen kohtelu niille, jotka saastuttavat vähiten näin onneksi komission varapuheenjohtaja Verheugen totesikin juuri ennen Balia. Olisi hölmöä edelleen rakentaa järjestelmiä, jotka "vievät saastuttamista ja tuovat työttömyyttä ("export polluting and import unemployment, isn´t that stupid").
Niinpä odotan innolla uusioversiota. Eräs kollegani tuli juuri kiittämään kysymystäni tätä blogia kirjoittaessa, ja hän tunnusti aikoinaan olleensa eri mieltä kanssani päästökauppakritiikistäni mutta nyt aika on näyttänyt, että olin oikeassa. Olin ensimmäinen, joka parlamentissa alkoi puhua esimerkiksi wind fall profitin ja hiilivuodon ongelmista jotka komissio tuolloin kokonaan kielsi. Eivätpä kiellä enää, sanoi kollega.
Se lämmitti mieltä. Ruumis onkin jo tarpeeksi lämmin.
Tämä olisi ollut tietysti hyvin sopiva lopetus. Mutta koska en ole ihan naiivi, käännetään tämä keskustelu politiikan kielelle. Toki ymmärsin ettei hän tullut vain kehumaan minua. Kuten nyt niin moni muukin, myös tämä herra haluaa päästä päästökauppadirektiivin raportööriksi, ja kommentillaan hän yritti vihjaita, ettei minun kannattaisi lobata tätä mahdollisuutta vastaan. Itse asiassa en sitä ollut tehnytkään. Samaan aikaan hän toki lobbaa muille, ettei sitä pidä antaa minulle. Huolen on aiheuttanut se, että komissiossa minut on mainittu mahdollisena raportöörinä, koska siellä tiedetään minun tuntevan ETS:n yksityiskohdat varsin tarkkaan, ja nyt kiire painaa päälle sillä tulosta pitäisi saada aikaan ennen vuoden 2009 eurovaaleja. Silloin myös komissio vaihtuu.
