Arvoisa puhemies,
Olemme ottamassa käyttöön ainutlaatuisen järjestelmän, kun lentoliikenteelle luodaan oma ilmastollinen instrumenttinsa. Lentoliikenteen päästökauppaan sisältyy riskitekijöitä, ja vetoankin, arvoisat kollegat, että huomioisitte muutaman merkittävän seikan.
Vaikka olemme syystäkin huolissamme lentoliikenteen kasvavista päästöistä, itse lentoliikenne on silti tulevaisuutta – jopa välttämätöntä ympäristön kannalta. Esimerkiksi arvostetun ja ympäristön kokonaiskuormituksen huomioon ottavan MIPS-tarkastelun mukaan lentoliikenteessä on ansionsa, ja se näyttäytyy nimenomaan tulevaisuuden ratkaisuna. Siksi täysin päästötön lentoliikenne ratkaisisi kuljetuksen päästöongelmat, ja sen tulisikin olla ensisijaisena tavoitteenamme.
Siksi kompromisseja rakennettaessa halusin päästökaupasta kertyvien tulojen ohjautuvan nimenomaan lentoliikenteen tutkimus- ja kehitystyöhön. Jos päästöjen kasvu huolestuttaa todella, liikenevät voimavarat olisi uhrattava nimenomaan päästöttömän liikenteen kehittämiseen. Toivottavasti myös neuvosto ymmärtää ajatuksen tärkeyden.
Toisaalta direktiivin tulisi myös turvata unionin reuna-alueiden edellytykset tasapuoliseen kilpailuun päästökauppajärjestelmässä. Tämä nousee esille erityisesti ei-huutokaupattavien oikeuksien jakomallissa. ATK- malli, joka perustuu koneen maksimikapasiteettiin, takaisi parhaiten päästökaupan tasapuolisuuden ja olisi lopulta ilmaston kannalta parempi. Näin siksi, että malli, jossa ei-huutokaupattavat päästöoikeudet jaettaisiin kuljettujen tavara- ja ihmismäärien mukaan, kannustaisi jatkolentojen käyttämiseen ja matkustajavolyymiltään suurien kaupunkien kautta lentämiseen.
Ilmaston suojelemiseen tarkoitetun järjestelmänhän tulisi kannustaa nimenomaan siihen, että lippujen hinnat määräytyisivät nykyistä enemmän todellisten lentokilometrien mukaan. Nyt monesti pidempi – ja siten enemmän ilmastoa kuormittava – lento, joka tekee lisäksi välilaskun, on hinnaltaan edullisempi. Ympäristön kannalta siinä ei ole järkeä.
