Tulin juuri Strasbourgiin pitkän ja rasittavan matkan päätteeksi, vatsatautia pukkaa. Siksi ei nyt sen enempää omia viisauksia. Varsinkaan ei, kun huomasin sähköpostissa Jyrki Kataisen nettikolumnin, ja haluan antaa sille tilaa – se on mielestäni lukemisen arvoinen puheenvuoro näinä aikoina, jolloin halpaa populismia lietsovat juuri ne tahot, jotka eivät pitkään aikaan hoitajien asian eteen itse mitään tehneet. Veikkaanpa, että sloganit hoitajien kyykytyksestä on keksitty lähinnä opposition puoluetoimistoissa.
Kanadalainen vasemmistopolitiikko ylitti äskettäin lattian oikeistoon, crossed the floor – eli suomalaisittain sanoen loikkasi. Perustelut olivat vastaansanomattomat: hänen oli lopulta pakko tarkistaa aatettaan, kun hän tajusi mitä hän oli politikallaan vuodesta toiseen ollut tekemässä: "I was just bankrupting my country."
Potilasturva ennen muuta
Eduskunta käsittelee parhaillaan lakia potilasturvallisuuden varmistamisesta terveydenhuollon työtaistelun aikana. Lakiesitys on herättänyt tunteita ja on jopa väitetty, että sillä yritettäisiin murtaa Tehyn työtaistelua. Se ei pidä paikkansa. Lakia ei ole suunnattu ketään tai mitään vastaan, vaan suomalaisten hengen ja turvallisuuden takaamiseksi. Vastaavaa lakia voisi olla syytä harkita esimerkiksi sellaisissa teoreettisissa tilanteissa, joissa puolustusvoimien, poliisin tai pelastusalan henkilökunta päätyisi joukkoirtisanoutumisiin työtaistelutoimenpiteenä. Myös silloin olisi kysymys perustavaalaatua olevasta kysymyksestä: mitä valtion on tehtävä, jotta kansalaisten turvallisuus taataan poikkeustilanteissa? Kaikissa näissäkin tilanteissa voitaisiin sanoa, että asia olisi hoidettavissa rahalla.
Tehyllä on täysi oikeus hakea jäsenistölleen hyvää sopimusta, vaikka 90 % kuntakentästä, valtaosa hoitoaloilla työskentelevistäkin, on sopimuksen jo hyväksynyt. Tehy hylkäsi aiemmin työnantajan 13,1 % palkankorotuksen ja yli 300 euron lisän sairaanhoitajan kuukausittaiseen keskiansioon tuovan tarjouksen. Tehyn vaatimukset ovat lähes kaksinkertaiset. Siksi neuvottelut ovat vaikeat. Haluan nyt antaa täyden tukeni sovittelulautakunnan työlle. Toivon ja uskon, että siellä saadaan ratkaisu aikaiseksi. Kiista ratkeaa ainoastaan sovittelemalla.
Tehy on ilmoittanut, että sen 12 000 jäsentä irtisanoutuu kaikkein kriittisimmän hoidon yksiköistä 19.11. mennessä, jos sovittelu ei tuota tulosta. Mahdollisten irtisanoutumisten keskittyminen synnytyksiä, keskosia ja erityisosaamista vaativaa tehohoitoa hoitaviin yksiköihin tekee ihmishenkien menetyksen uhkasta todellisen. Hallituksen on perustuslain velvoittamana ja inhimillisestä näkökulmasta tehtävä kaikkensa kansalaisten hengen ja turvallisuuden varjelemiseksi.
Suomen perustuslaissa sanotaan, että jokaisella on oikeus elämään, henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen. Perustuslain mukaan julkisen vallan on turvattava näiden perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Hallitus laiminlöisi perustuslaillista velvollisuuttaan jos ei pyrkisi turvaamaan ihmisten henkeä mahdollisten irtisanoutumisten aikana.
Potilasturvalaki ei estä Tehyä käymästä työtaisteluaan, eikä siten ole suunnattu Tehyä tai työtaistelutoimia vastaan. Lain perusteella potilasturvatyöhön voitaisiin osoittaa enintään 10-20 % irtisanoutuneista työntekijöistä ja heille maksettaisiin normaalia palkkaa vähintään 30 % korkeampi palkkio. Potilasturvalain ainoa tarkoitus on huolehtia kaikkein kriittisintä hoitoa tarvitsevien potilasturvallisuudesta.
Aina ennen terveydenhoitoalan – lääkäreiden ja sairaanhoitajien – lakkotilanteissa on sovittu lakkotoimia rajoittavasta suojatyöstä, jotta ihmishenkien menetyksiltä säästyttäisiin. Nyt Tehy on ottanut työtaisteluaseekseen joukkoirtisanoutumiset. Tehy on myös ilmoittanut, ettei se ole halukas rajaamaan työtaistelutoimia aiemman käytännön mukaisesti. Siksi laki on ainoa keino varautua irtisanoutumisten seurauksiin ja varjella ihmishenkiä.
Oppositio on esittänyt että työtaistelu voitaisiin estää rahalla. Näkemysero Tehyn ja kuntatyönantajan välillä on tällä hetkellä suuri, vaikka joissakin asioissa on lähentymistä ollutkin. Jo varovaisimmat arviot kertovat, että palkkariidassa on kyse 500 miljoonan euron lisälaskusta aiemmin tarjotun päälle. Lopullinen hintalappu voisi kuitenkin kasvaa tuosta yli miljardiin, jos sopimusjärjestelmän myötä samat korotukset jakautuisivat laajemmalle terveydenhuoltoon.
Jokainen meistä on sitä mieltä, että hoitohenkilökunta tarvitsee koulutuksensa ja työn vaativuuden mukaisen palkan. Samoin kaikki lienevät yhtä mieltä siitä, että hoitajien ja monen muun koulutetun kunta-alalla työskentelevän naisen palkkaus on jäänyt jälkeen vuosikymmenten aikana.
Nyt on kysymys mahdollisuuksien taiteesta. Kuinka saada aikaan ratkaisu, joka tyydyttää kaikkia osapuolia ja joka on mahdollista toteuttaa? Kuntatyönantaja ilmoitti jo tehdyn sopimuksen liikkuvan kestokyvyn äärirajoilla ja moni kunta joutuu nostamaan veroprosenttiaan, vaikka valtiokin on historiallisesti osallistunut kunnallisten naisalojen muita korkeampiin palkankorotuksiin.
Jotkut ovat vaatineet erityisen hyvien vuosien tuomia valtion verotuloja käytettäväksi velanmaksun sijasta kuntien valtionapuihin palkanmaksukyvyn vahvistamiseksi entisestään. Ongelmana on vain se, että korotetut valtionavut pitäisi maksaa indeksikorotuksineen joka vuosi myös normaalin talouskasvun ja sitä heikompina aikoina. Se suistaisi valtiontalouden pois raiteiltaan.
Oppositio on kertonut, että ei potilasturvalailla saada sopua palkkakiistassa aikaan. Se on totta. Se ei ole lain tarkoituskaan. Potilasturvalailla varaudutaan ainoastaan turvaamaan suomalaisten henki ja terveys, jos sopua ei saada aikaan. Lain säätäminen ei estä ratkaisun hakemista muilla keinoin kaikkien osapuolten välillä. Seuraamme tilannetta ja olemme niin aktiivisia koko ajan, kuin pystymme. Uskon että sopu vielä löytyy ja työtaistelulta vältytään. Jos kuitenkin toisin käy, teemme myös kaikkemme, että potilasturvallisuus ja ihmisten henki on turvattu.
