Arvoisa puhemies,
Tahdon ensiksi kiittää arvoisia kollegoita tuestanne Pakistanin nostamiseksi kiireellisen päätöslauselman aiheeksi. Juuri demokraattisten voimien kansansuosio ja ihmisoikeuksien selkeä korostaminen – ei armeija – on vahvin este radikaaliryhmien valtaannousulle. Siksi juuri nyt ne tarvitsevat tukeamme, samoin kuin uskonnolliset vähemmistöt.
Kokemukset ihmisoikeustyöstä osoittavat, että uskonnonvapaus on tärkeä ihmisoikeustilan indikaattori, eräänlainen lakmus-testi. Ongelmat havaitaan ensimmäisenä uskonnollisten ryhmien asemassa, puutteina sananvapaudessa ja kokoontumisvapaussa. Demokratian tila ja vähemmistöjen asema korreloivat: siellä missä kansalaisten osallistumismahdollisuudet ovat huonot, myös vähemmistöt kärsivät.
Pakistanin erityisongelmana nostettakoon esille blasfemialain väärinkäyttö uskonnollisia vähemmistöjä vastaan. Kyseessä pitäisi olla uskonnollisten arvojen suojaaminen, ei aktiivinen toisinuskovien vainoaminen. Vaikka laki ei sisällöltään kohdistu tiettyjä uskonnollisia ryhmiä kohtaan, lainkäytön arkipäivä on toista: kuolemantuomioita langetetaan suhteessa eniten vähemmistöille. Juridinen reformi on välttämätön.
Vain demokratia tarjoaa tähän mahdollisuuden. Musharrafin valitettava päätös pitää kiinni asemastaan armeijan ylipäällikkönä on leimannut ja heikentänyt Pakistanin yhteiskunnallista kehitystä viime vuodet. Yhteiskunnan asteittainen militarisoituminen on ollut valitettavaa.
Toisaalta ilmaisemme tukemme Pakistanille kamppailussa talebanisaatiota vastaan. Tunnemme solidaarisuutta niitä pakistanilaisia kohtaan, joita viime viikon tuhoisa pommi-isku koskettaa.
Olin viime kuussa henkilökohtaisesti tutustumassa Pakistanin poliittiseen tilanteeseen. Minulla oli kunnia tavata eri puolueiden edustajia, senaattoreita ja parlamentaarikkoja. Erityisesti haluan kuitenkin mainita All Pakistan Minorities Alliancen, jonka merkittävä työ useiden vähemmistöryhmien puolestapuhujana ansaitsee ulkomaailman huomion ja tuen.
