Kiista hoitohenkilökunnan palkkauksesta on ollut syksyn kuuma puheenaihe, ja sitä on käytetty myös poliittisten irtopisteiden keruuseen. On tärkeätä kerrata, mitä Kokoomus lupasi ja mitä ei.
Kokoomus lupasi vaalien alla tehdä työtä sellaisen palkkaratkaisun hyväksi, jossa kunnalliset, koulutetut, naisvaltaiset alat saavat keskimääräisiä palkankorotuksia reilummat korotukset. Keinoksi vaikuttaa palkkoihin esitimme kunnille kohdennetun valtionavun, jonka maksamisen ehtona on palkkaratkaisun kohdentaminen edellä mainitun tavoitteen mukaisesti. Tavoite ei jäänyt epäselväksi. Se kirjattiin selkeästi meidän vaaliohjelmaamme.
Tavoite kirjattiin myös hallitusohjelmaan ja rahoitukseen varauduttiin budjettikehyksissä. Kun kuntatyönantaja suunnitteli esityksiään, Kokoomus kertoi minkälaisella summalla voimme osallistua tasa-arvoerään, jos kohdennus menee hallitusohjelman mukaisesti. Kokoomus on myös kertonut muut rahoitusmuodot, joilla hallitus osallistuu palkkaratkaisuun. Tähän kuuluvat ensimmäistä kertaa täysimääräisenä maksettavat valtionapujen indeksikorotukset kuntien palkkasumman kasvuun. Kuntatyönantaja otti nämä kaikki asiat huomioon tehdessään tarjoustaan. Valtion osallistuminen oli tiedossa kun tarjouksen tasoa mitoitettiin.
Mikä oli lopputulos? Hoitoalalle tarjotut korotusprosentit ovat koko liittokierroksen korkeimmat, myös kunta-alan sisällä. Lopputulos vastaa lähes täysin sitä, mitä Kokoomus esitti viime talvena ja mitä vaaliohjelmassamme tavoiteltiin. Tarjottu ratkaisu nostaisi esimerkiksi sairaanhoitajan keskimääräistä kuukausiansiota tilastokeskuksen mukaan yli 300 eurolla.
Esittämämme mekanismi valtionapuja kohdentamalla toimi. Koskaan ennen ei yksikään hallitus ole erillisellä ja kohdennetulla valtionosuudella pyrkinyt ja onnistunut edistämään palkkaratkaisun tasa-arvoa suuntaamalla ratkaisua koulutetuille naisvaltaisille aloille. Kokoomuksen tavoite saavutettiin. Se on äänestäjien kuluttajansuojaa, eikä sitä opposition puheet muuksi muuta.
Tehyllä on täysi oikeus pyrkiä vielä parempaan ratkaisuun, vaikka lähes koko muu kuntakenttä on ratkaisuun päässyt. Hoitajien palkkaus on ollut niin epäsuhdassa työn vaativuuteen verrattuna, ettei sitä kerralla voida korjata. He halusivat loppuun saakka katsoa olisiko heidän asemaansa vielä mahdollista tehdä parannuksia. SDP otti tässä pelinpolitiikan paikan antaessaan perusteetonta toivoa mahdollisesta lisärahasta. Poliittisia irtopisteitä ryhtyi keräämään puolue, joka ei itse ollut tehnyt mitään hoitajien palkkatilanteen parantamiseksi.
Kuinka saada aikaan ratkaisu, joka tyydyttää kaikkia osapuolia ja joka on mahdollista toteuttaa? Kuntatyönantaja ilmoitti jo tehdyn sopimuksen liikkuvan kestokyvyn äärirajoilla, ja moni kunta joutuu nostamaan veroprosenttiaan, vaikka valtiokin on historiallisesti osallistunut kunnallisten naisalojen muita korkeampiin palkankorotuksiin.
Jotkut ovat vaatineet erityisen hyvien vuosien tuomia valtion verotuloja käytettäväksi velanmaksun sijasta kuntien valtionapuihin palkanmaksukyvyn vahvistamiseksi entisestään. Ongelmana on vain se, että korotetut valtionavut pitäisi maksaa indeksikorotuksineen joka vuosi myös normaalin talouskasvun ja sitä heikompina aikoina. Se suistaisi valtiontalouden pois raiteiltaan.
Eräs kanadalainen poliitikko vaihtoi taannoin puoluetta siirtyen vasemmistosta oikeistoon. Perustelut olivat vastaansanomattomat: hänen oli lopulta pakko tarkistaa aatettaan, kun hän tajusi mitä hän oli politiikallaan vuodesta toiseen ollut tekemässä: "Ajoin vain maatani konkurssiin." Tämä lause tuli mieleeni kun luin erään entisen SDP:n poliitikon huokaisseen huojennuksesta kun vaalitappio tuli. Minkälaisissa vaikeuksissa suomalainen hyvinvointivaltio olisikaan, jos demarien vaaliohjelma olisi vienyt puolueen voittoon, totesi tämä talousmies, SDP:n entinen kansanedustaja, ministeri ja Suomen pankin johtokunnan jäsen Seppo Lindblom.
Kuten keskustelussa nyt on useaan otteeseen todettu, politiikassa keskeinen kysymys on äänestäjän kuluttajansuoja. Kokoomuksen tavoitteet ja teot ovat pitäneet yhtä ennen vaaleja ja vaalien jälkeen. Sitä ei mielikuvapolitikointi voi muuksi muuttaa
Eduskunta hyväksyi viime viikolla lain potilasturvallisuuden varmistamisesta terveydenhuollon työtaistelun aikana. Lakiesitys on herättänyt tunteita ja on jopa väitetty, että sillä yritettäisiin murtaa Tehyn työtaistelua. Se ei pidä paikkansa. Lakia ei ole suunnattu ketään tai mitään vastaan, vaan suomalaisten hengen ja turvallisuuden takaamiseksi. Vastaavaa lakia voisi olla syytä harkita esimerkiksi sellaisissa teoreettisissa tilanteissa, joissa puolustusvoimien, poliisin tai pelastusalan henkilökunta päätyisi joukkoirtisanoutumisiin työtaistelutoimenpiteenä. Myös silloin olisi kysymys perustavaa laatua olevasta kysymyksestä: mitä valtion on tehtävä, jotta kansalaisten turvallisuus taataan poikkeustilanteissa? Kaikissa näissäkin tilanteissa voitaisiin sanoa, että asia olisi hoidettavissa rahalla.
(Lähde: Jyrki Kataisen avoin kirje Eero Heinäluomalle)
