Ehdin juuri eilen laatia tiedotteen Darfurista, kun kännykkään tuli lisää uutisia aiheesta: puolilta öin STT uutisoi, että Suomi aikoo vastata kieltävästi YK:n kyselyyn osallistumisesta rauhanturvaoperaatioon Sudanin Darfurissa. Tiedotteeseeni antoi aihetta Kirkon Ulkomaanavun ehdotus, että Suomi osallistuisi YK:n Darfurin operaatioon lähettämällä alueelle naispoliiseja.
Mielestäni ehdotus oli raikas ja viisas. Voisimme antaa kansainväliselle yhteisölle jotakin uutta ajateltavaa nostamalla erityishuomioon naisten aseman. Naisiin kohdistuva väkivalta Darfurissa on erityisen vakavaa. Raiskaamista käytetään systemaattisesti sota-aseena. Naisten ja tyttöjen asemaa vaikeuttaa se, että paikallisessa islamin traditiossa raiskattu nainen on kunniaton ja huono uhri saa kaiken lisäksi myös syyllisen roolin. Jotta miehen tai isän kunnia säilyisi, raiskatusta tulee hankkiutua eroon. Jo naispoliisien läsnäolo olisi tervetullut signaali ja selkeä viesti kansainväliselle yhteisölle: naisiin kohdistuva väkivalta on tunnustettava ja otettava vakavasti.
YK:n rauhanturvajoukkojen lähettäminen alueelle on tietysti ensisijaista, ja väkivaltaisuuksien lopettaminen vaatii merkittävästi lisää sotilaita. Mutta naisten aseman parantamiseksi tarvitaan myös uusia keinoja. KUA:n mukaan Suomi voisi nyt osallistua YK:n Darfurin operaatioon lähettämällä alueelle lisää naispoliiseja sekä ihmisoikeustarkkailijoita. Samalla Suomi voisi osallistua afrikkalaisten rauhanturvaajien koulutukseen ja varustamiseen.
Tätä ajatellessa illalla kilahtanut uutinen tuntui pettymykseltä. Helsingin Sanomien mukaan kanta Darfuriin voi vielä muuttua, jos halua hankkeen uuteen poliittiseen arviointiin riittää. Suomen YK-edustustolle nyt annettu ohje vastata YK:n pyyntöön kieltävästi valmisteltiin virkamieskoneistossa. Sen perusteena oli presidentin ja hallituksen ulkoasiainvaliokunnan aiempi linjaus kriisinhallinnasta.
Toivoisin kovasti, että KUA:n ehdotus voisi antaa aihetta uudelle poliittiselle arvioinnille. Aihetta ainakin olisi. Darfurin konflikti on aiheuttanut nykypäivän pahimman humanitäärisen kriisin: Se on ihmisoikeusloukkausten tihentymä: lasten ja aikuisten massaraiskaukset, joukkomurhat, kaappaukset, pakkosiirrot, kidutus ja muut kansainvälisen oikeuden rikkomukset ovat jatkuvia. Darfurista enemmän Kuukauden teemassa.
Matti Vanhanen sanoi tänään myöhemmin lehdistötilaisuudessa, että erityisoperaatiot voisivat kuitenkin tulla kysymykseen. Ehdotukseni onkin, että naispoliisit tulkittaisiin tällaiseksi erityishankkeeksi.
PS: lisäys 17.08.: Juuri tulleen tiedon mukaan Suomi harkitsee 5-10 poliisin lähettämistä Darfuriin. Naisia, vetoan.
Muuten lomani jatkuu yhä, vaikka lapset aloittivat jo koulunsa. Suurimmaksi osaksi aika kuluu maalla kuntoa kasvatellen ja päätä lepuuttaen. Säät olivat fantastiset Aten 50-vuotisjulien kannalta, sillä vaikka sade ajoi puolilta öin meidät sisään, koko ilta oli ehditty viettää riehakkaissa tunnelmissa. Ari ja Rita Vatanen aiheuttivat hauskan yllätyksen tullessaan kesken juhlien helikopterilla pellollemme ja napatessaan meidät Aten kanssa pikku rundille.
Ari tuli ja näytti taivaan merkit
Olimme vuokranneet kokousteltan kirkolliselta herätysliikkeeltä sateen varalle, ja se lepatti aika lailla kopterin ilmavirrassa. Sitä pidettiin turvallisesti paikallaan miesvoimin: Kaikki ne kokousteltassa polvirukouksin vietetyt hetket: että maa järkkyisi ja lunastaja saapuisi. Ja kun viimein alkoi tapahtua, se olikin Ari Vatanen. Tässä pieni kuvakatsaus viiskymppisen kemuista.
